Lopuksi yhtenäisyys maalauksessa

21.4.2018

Hei kaikille kurssilaisille ja blogin lukijoille

Tämän kurssiblogin pitäminen alkoi syksyllä 2014 päättyy tähän kevääseen 2018. Neljä lukukautta vierähti nopeasti ja itse olen oppinut ja oivaltanut monia asioita akvarellimaalauksesta ja taiteesta tätä kirjoittaessani. Toivottavasti otsikoista löytyy muillekin kiinnostavia aiheita lukea ja kerrata.

Haluan nostaa näin lopuksi yhtenäisyyden maalauksessa. Yhtenäisyys on elementtien samanlaista yleisilmettä, joka liittää ne varsinaiseen ilmaistavaan asiaan. Pääsanoma pitää viestittää selvästi valitulla tyylillä. Jokaiselle muodostuu harjoittelun kautta niin sanottu oma käsiala ja jokainen voi miettiä minkätyyliset aiheet sopivat omalle tyylille ja persoonalle. Millaista tunnelmaa, tunnetta kuvaat vai haluatko esimerkiksi tarkastella materiaalien erilaisuutta? Yksittäiset elementit eivät kuitenkaan saa kilpailla keskenään. Tarkastele sommitelmaa objektiivisesti, analysoi ja pyydä palautetta toisilta. Voitko ottaa teoksesta jotain pois vai pitäisikö sinne lisätä jotain? Jos mikään ei häiritse, niin se on yhtenäisyyttä. Huomioi kuitenkin, että liiallisen yhtenäisyyden vaarana on tylsyys ja liiallisen vaihtelun vaarana sotkuisuus ja kaaos, jossa silma ei saa levätä.

Sama pätee sarjoissa, joita juryttäjä mielellän ottaa näyttelyy luodakseen omasta teoksestaan eli näyttelykokonaisuudesta tasapainoisen ja yhtenäisen kokonaisuuden.

Kiitos kaikille kurssilaisille mukavasta seurasta,

 yhdessäolosta ja kivoista muistoista.

Hienoja maalausilmoja, intoa, loistavia yhtenäisiä
sarjoja  ja verrattoman hyvää jatkoa kaikille taiteen ystäville
toivottaa Anja komella pienellä kesätunnelmalla.

Tila ja kolmiulotteisuus maalauksessa

4.4.2018 kevään viimeisen kurssitapaamisen viimeisenä aiheena keskustelimme hieman mittasuhteista, mutta pääpaino oli tilan eri käsitteillä.

Havaitsemme helposti. jos mittasuhteet eivät ole kohdallaan. Esimerkiksi jos ihmistä kuvattaessa jokin elementti on liian suuri. Suhteilla on yleensä yhteys kokoon, koska teoksen elementtejä verrataan toisen elementin korkeuteen, leveyteen ja syvyyteen sekä alueen tai elementin kokoa verrataan toiseen ja huomioidaan lisäksi tilan määrää kappaleiden välissä. Tavoitteena on siis saada oikeat jakosuhteet kohteen osille eli kahdelle tai useammalle elementille, joista syntyy harmoninen ja tasapaininen kokonaisuus.

Tilalla viitataan teoksessa esiintyvän massan ja muodon välissä, ympärillä, ylä- ja alapuolella oleviin etäisyyksiin.
Positiivinen tila on kuin ensisijaiselle objektille varattu tila, joka on täytetty väreillä, viivoilla tai muodoilla ja nousee näin katseen keskiöön.
Negatiivinen tila on tyhjä tila kohteen ympärilä. Tila jatkuu taustalle loputtomasti joka suuntaan. Negatiivinen tila on tärkeä, koska se tasapainottaa positiivista tilaa ja antaa silmälle mahdollisuuden levätä.
Kaksiulotteinen tila on litteä, koska siinä on leveys, pituus, mutta ei syvyyttä. Esimerkiksi paperilla kaikki objektit ja muodot ovat samalla pinnalla. Kuvaa katsoessamme saamme kuitenkin illuusion kolmiulotteisesta tilasta ja muodosta.
Kolmiulotteinen tila on luonossa niin tavallinen, että tuskin tiedostamme sitä. Litteälle pinnalle voidaan nykyisin 3D mallinnuksina luoda kolmiulotteista kuvaa ja virtuaalilaseilla tai virtuaalimaailmassa näemme kolmiulotteisia maailmoita.
Maalaustaiteessa kolmiulotteisen kuvan tekemiseen on työkaluja: 
1. Päällekkäiset objektit. Ääriviivalla piirretty muoto voidaan leikata toisella jai näin syntyy  mielikuva, että toinen on toisen edessä.
2. Läheisten objektien koon ja sijainnin vaihtelu saa aikaan illuusion syvyydestä.
3. Graafinen viivaperspektiivi, jossa otetaan huomioo pituus- ja leveysaste. Objektit piene-  nevät liikkuessaan kohti katoamispistettä, joka voidaan sijoittaa eri paikkoihin tasolla.
4. Vaaleusaste  ja värisävy. Yleensä lämpimät sävyt tulevat lähemmäksi katsojaa ja kylmät loittonevat. Lähellä olevat kohteet näyttävät sävkkäämiltä, kirkkaammilta ja niissä on enemmän kontrastia. Kauempana olevat kohteet vastaavasti sävytetään esim. harmaalla  tai vastavärillä neutraaleiksi. Samaa valoisuusastetta olevat värit koetaan olevan samalla tasolla. Valoisuusasteita ja kirkkauseroja käyttämällä saa vaikutelman ikään kuin kohteet olisivat eri tasoilla.
5. Valon ja varjon sijainti luo syvyyttä. Selvitä valon suunta ja väri, koska ne vaikuttavat    varjon sijaintiin ja värisävyyn (lämmin valo= kylmä varjo ja toisin päin). Varjon väri sävyttyy  valon vastavärillä. Katso blogikirjoitus 28.1.2015.
6. Ilmaperspektiivissä yhdistyy edellä mainittuja asioita. Kauempana olevia asioita      kuvattaessa niiden kontrasti vähenee, yksityiskohdat hämärtyvät ja pintarakenne vähenee. Mitä kauemmas objekti siirtyy, sitä enemmän se haalistuu sinisenharmaaksi, jolla pyritään jäljittelemään ilmakehän vaikutusta ihmissilmän havaintoon.

Syvyysvaikutelmaa kuvaavat termit ovat etuala, välimaasto ja tausta.
Objektit jotka sijoitetaan tason yläosaan näyttävät olevan taustalla – katsojasta kauempana.

Näitä vinkkejä voi soveltaa kuvan tekemisessa tai ainakin miettiä silloin, kun jokin kiusaa omassa maalauksessa, mutta ei oikein tiedä mikä.
Seuraavana maalauksia edelliseltä kerralta sekä tämän illan aiheista.




 

Vähäeleiseksi maalaukseksi tässä työsä on paljon tapahtumaa ja
 liikettä. Tilan tuntua tuo vasemmalle avautuva vaaleampi viileä tila.

Kylläiset puhtaaat värit, sininen, keltainen ja vihreä ovat
samanarvoisia voimakuudeltaan. Jos maalauksessa ei olisi murrettuja 
tummia varjoalueita, niin kolmiulotteisuuden illuusio häviäisi.   

Maisemallinen kuva, jossa ylhäältä oikealta tuleva keltainen valo heijastuu keskitilaan.
Vastavärinen tumma murrettu violetti taustalla tuntuu jäävän ikään kuin varjoon.
Vaakatasossa olevia taustaviivoja leikkaa hennot kasvit. Kapeammaksi rajattuna
kasvit saavat ehkä tärkeämmän osan kokonaisuudesta kuten keltainen valonlähde oikealla.

Tilan tuntua persoonallisessa vastavärisommitelmassa, jossa tumma
violetti korostuu keltaiselta taustalta. Maalauksessa mukavia pehmeitä
värialueita ja kerrosmaalausta, jossa taustaväri kuultaa alta yhdistäen
maalauksen kokonaisuudeksi.

Kauempaa kuvattu asetelma, jossa pääosaan nousee kuvioitu
 negatiivinen tila yksiväristen objektien ympärillä. Kolmiulotteisuutta
tuo yläviistosta kuvatut objektit.

Astian valo- ja varjotutkielmia
 harmailla sävyillä valkoiselle paperille.

Taustan kauniit kevyet siveltimenvedot
antavat tilaa tälle sommtelmalle, jossa
objektit ovat irrallaan perspektiivistä, mutta erillisnä
ne ovat hienosti kuvattu valoisuuskontrastilla.

Tummalla taustalla lasisen astian valo korostuu, mutta tausta
nousee hallitsevaksi ja kolmiulotteisuus kärsii.

Vähäeleinen ilmaisu maalauksessa

21.3.2018 jatkoimme entisiä maalauksia ja uutena aiheena oli vähäeleinen ilmaisu, josta on karsittu epäolennaiset ja vähemmän tärkeät asiat ja yksityiskohdat pois. Minimalismin aihe voi olla mikä vaan. Katsoimme muun muassa Lena Holgerin kirjasta Helene Schjerfbecin piirustuksia ja akvarelleja, jotka ovat hyvin minimalistisia. Samoin tarkastelimme Jacob Baal-Teshuvan kirjasta ROTHKO huikeita abstrakteja värimaalauksia Mark Rothkolta. 

Yksinkertaistamalla halutaan tuoda olennainen esille karsimalla yksityiskohtia ja vähemmän tärkeitä asioita. Pitää osata lopettaa oikealla hetkellä – hetken usein huomaa liian myöhään. Lopettamiseen  ei ole mitään sääntöjä, mutta ylityöstäminen on monelle tuttu tunne. Apuna omassa vähäeleisessä tekemisessä kannattaa heti miettiä sommittelua ja rakennetta. Millä yksinkertaisilla ja pelkistetyillä elementeillä saan kuvattua olennaisen? Paneudu siihen mitä mitä voit jättää pois äläkä kaiken kohteessa näkyvän esille tuomiseen.


Aikaisempia maalauksia oli jatkettu ja uudesta aiheesta syntyi muutamia kokeiluja.

Tämä pohjamaalaus kävisi  pelkistetystä
maalauksesta, jos sen elementit olisi
sommiteltu rakenteeltaan sellaiseksi.
Nyt siinä näkyy kuitenkin ajatus jatkaa
maalausta tyhjäksi jätetyille paikoille. 

Katunäkymä on saanut yksityiskohdat ja muistot, jotka
 siihen on suunniteltu jo pohjamaalausta tehdessä.

Maisemaan on lisätty välitasoksi vihreä
 kuusimetsä. Se yhdistää maalauksen ja
samalla syntyi upea syvyysvaikutelma. 

Tässä vaiheessa etuala on
kuin irrallaan yläosasta
tummana ja eri tekniikalla
tehtynä. Yläosa voisi
olla pelkistetty maisema,
joka on jaettu selkeisiin
rytmikkäisiin alueisiin.

Varmalla otteella tehty kujamaisema, jossa silmä saa katsoa
ahtaalta kujalta kauas. 

  

Pelkistetty sommitelma harmonisilla väreillä.
Sama maalaus kahdella eri rajauksella.

Pelkistystä ja rikottua pintaa.

Pelkistystä ja kuulakkuutta. Kaunis vaalea autius korostuu tumman vierellä. 

Pelkistettyä sommittelua ja pehmeyttä pestynä.

Pelkistystä ja puhtaita värejä.
Hienosti erisuuntaisia rytmikkäitä
siveltimenvetoja, valoa ja ilmavuutta.