sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Aiheena värien sekoittamien


18.11.15 ideana oli maalata teoksia ainoastaan yhden tai kahden värin eri sävyillä. Aluksi oli tarkoitus harjoitella pelkästään vären sekoittamista ilman mitään esittävää maalausta. Valitusta väristä oli tarkoitus sekoittaa paperille mahdollisimman monta sävyä mahdollisimman puhtaasta väristä murrettuihin sameisiin sävyihin. Tutkimme siis värin kylläisyyttä.

Samalla paneuduimme värin valoisuusasteeseen. Vesiväreillä saa syntymään vaaleaa väriä maalaamalla vetisellä värillä. Näin väripigmenttejä on vähän ja paperin valkoisuus kuultaa läpi. Tummia, paperin peittäviä värejä saa vastaavasti lisäämällä pigmenttejä ja vähentämällä vettä.

Jos valittua harjoitusväriä sekoittaa monipuolisesti syntyy niin kylmiä kuin lämpöisiä sävyjä. Lämpimiä ja kylmiä sävyjä löytyy kaikista väreistä. 
Esimerkiksi sinisestä löytyy niin lämpöisiä kuin kylmiä sävyjä.

Harjoittelemalla voimme lisätä väriskaalaamme ja opimme rinnastamaan eri värejä omalla persoonallisella tavallamme. Teemme usein tiedostamatta erilaisia väririnnastuksia, mutta niitä on hyvä myös oppia analysoimaan ja käyttämään tietoisesti erityisesti ongelmakohdissa. Johannes Ittenin Värit taiteessa -kirjan mukaan (ISBN 951–8912–06–8) väririnnastuksia on seitsemän seuraavasti:

1. Värisävyjen eli eri värien rinnastus
2. Vaalea–tumma  -rinnastus 
3. Kylmä–lämmin -rinnastus
4. Vastaväririnnastus
5. Samanaikaisuusrinnastus (silmä hakee näkemälleen värille vastaväriä)
6. Kylläisyysrinnastus eli puhtausrinnastus
7. Määrärinnastus eli värin esiintymiskokojen rinnastus   

Aiheena oli vihreitä ja sinisiä asetelmia. Sinisessä asetelmassa oli jokunen oranssi elementti. Alla kuvia tehdyistä väriharjoituksista ja maalauksista, joista selviää miten meillä jokaisella on oma käsialamme ja ominaiset värimme toteuttaessamme omia havaintojamme. 


Vihreää ja sinistä märällä pensselillä.
Märkä väri sulautu toiseen ja muodostaa kuin itsestään murrettuja sävyjä.
Kylläisimpänä ja puhtaimpana loistaa kellanvihreä ylhäällä ja siniset keskellä.


Samoilla väreillä nopea pulloasetelma.

Työstetympi viileäsävyinen asetelma, jossa kauniin vihertävän harmaan kulhon väri
syntyi Russian bluen ja Poltetun umbran sekoituksesta. Sitruunan keltainen valo tasolla ja
Viridianin vihreässä mustalla taitetussa pullossa yhdistää maalauksen kokonaisuudeksi.
Työ on aloitettu märälle paperille pehmeillä siirtymillä. Maalausta on tehostettu
painamalla pensselin päällä uria paperiin, jolloin väri kasautuu uraan synnyttäen viivoja.

Rennosti maalatut kylmät, puhtaat ja vaalean kuultavat värit 
tummuvat murretuiksi väreiksi reunoja kohti.
 Lämpimiä sävyjä ei juurikaan esiinny lukuunottamatta
yläreunan 
konjakin ruskeaa oranssia väriä.
Samoilla viileillä väreillä avara asetelma, jossa on selkeä
 tilan tuntu. Lämmin oranssi kylmän sinisen parina luo

sopivasti kontrastia. 


Tässä myös kylmillä sinisen ja vihreän sävyillä tehty värisommitelma.

Edellä etsityillä väreillä tehty pullosommitelma,
jossa esiintyy hyvin 
tumman ja vaalean kontrastia.
Värikylläinen vihreäharjoitelma, jossa näkyy
läpikuultavia vaaleita että tummia sävyjä,
kirkkaita ja murrettuja sekä
 kylmiä että lämpimiä sävyjä.

Valokuvassa tästä violetin sävyjen harjoitelmasta hävisi värejä,
 mutta selkeästi alareunassa on kylmempiä violetin ja sinisen sävyjä
ja yläreunassa muurrettuja sävyjä.
Keskellä on vahvoja tummempia sävyjä. Violetin vastaväri keltainen
on sammunut okran ruskeaksi ja täydentää maalausta. 
Syksyn viileys ja muuttolinnut.
Taivaan sävyjä lisättiin veteen
kokonaisuuden yhtenäistämiseksi.

Tästä sinisen väriharjoitelmasta tuli automaattisesti Lapin maisema.
Alareunan lämpimämpi sininen tuo etualaa lähemmäksi ja kylmempi
sininen vie rinteitä kauemmaksi.

Tässä kahdella värillä toteutetussa työssä on hienostuneet värit.
Maalauksessa on herkkyyttä ja vahvutta samalla kertaa, joka
syntyy tumman ja vaalean sekä vastavärien rinnastuksista.
Värit sekoittuvat toisiinsa luoden harmonisen kokonaisuuden.
Työn nimi onkin osuva. Äiti ja kolme tytärtä.
    

Sävytutkielma erisävyisinä mosaiikkipaloina, joista löytyy sekä vaaleita
että tummia pintoja. Maalauksesta löytyy kaikki perusvärit sininen,
keltainen ja punainen. Väliväreistä vihreät ja oranssit ovat hyvin edustettuina
 sekä murrettut okran ja ruskean sävyt.
Väliväreistä violettiin vivahtaa vain muutama kylmä sininen.
Tässä rypistettyä paperia on käytetty hyväksi korkean veteen heijastuvan
 kallion maalaamisessa. Löydätkö kalliomaalaukset?





Vinkkejä maalauksen aloittamiseen

Paperin pingottamisen jälkeen lupasin vinkkejä maalauksen aloittamiseen. Tällaisia tuli mieleen eikä lista ole mikään ohje – ainoastaan vinkkejä kokeiltavaksi. Ei ole pakko noudattaa. :-)

Aloita maalaus kun pingoitettu paperi on nahkean kosteaa. Tunnustele paperia kämmensyrjällä painelemalla todetaksesi että vesi on vetäytynyt pinnalta paperiin. Kostealle paperille voit aloittaa märkätekniikalla eli levittää vetistä väriä, jolloin se leviää pehmeästi paperin sisään. Näin voit luonnostella maalausta pensselillä ja tehdä esimerkiksi maisema-aiheessa taivaan ja veden alueita. Sommittelu on hyvä tehdä vaaleilla väreillä ja edetä tummempiin. Samalla kun paperi vähitellen kuivaa voi edetä tarkempien yksityiskohtien maalaamiseen ja kun paperi on kuiva voit tehdä halutessasi pienimmät yksityiskohdat.
Ennen maalauksen aloittamista sekoita suunnittelemasi väripaletin perussävyt (ne joita tarvitset isompia määriä) valmiiksi kuppeihin ja tarkastele sävyjen yhteensopivuutta. Suurilla pinnoilla voit aloittaa ja jatkaa vähitellen tummemmaksi täydentäen väriskaalaa muilla sopivilla väreillä.
Mieti mikä on maalauksen tunnelmaa esim. valoisa kevät, kuuma kesä, synkkä yö, sateinen syksy, kylmä talvi jne. tai ilo, suru jne. ja valitse värisävyt sen mukaan. Työn edetessä voit tietysti muuttaa suunnitelmaa.
Käytä useampaa sivellintä yhtä aikaa – eri väreille omat siveltimet. Voit pitää siveltimiä myös sormien välissä, niin ne eivät pyöri pöydällä ja löytyvät helposti. Samoin voit valita siveltimen mallin käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkiksi voit valita pyöreäkärkisiä pyöreiden muotojen kuten lehtipuiden kuvaamiseen, laattasiveltimiä rakennusten suorien pintojen maalaukseen ja kärkisiveltimiä pienten yksityiskohtien viimeistelyyn.
Maalaa koko työtä samanaikaisesti. Silmä kiertää koko maalausta ja 
etsii ja huomaa automaattisesti hyvin pienet sävymuutokset. Saat tasapainoisen lopputuloksen, kun samaa sävyä löytyy maalauksen eri kohdista yhdistäen sen yhdeksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi maisemassa taivaan värejä heijastuu vedestä ja samaa värisävyä voi löytyä myös muualta maisemasta.   
Käytä useaa vesiastiaa. Usean pensselin käyttö vahentää värihävikkiä eikä vesi likaannu niin nopeasti. Jossain vaiheessa voi kuitenkin tulla tarve saada kylläistä kirkasta väriä äkkiä, joten on hyvä olla puhdasta vettä pensselin ja värinapin pesuun – sen likaantuneen vieressä. Puhtaat vesiastiat ovat laveerauksessa ihan ehdottomia, jos haluaa laveerata usealla puhtaalla värilla värillä.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Akvarellipaperin pingottaminen

4.11.2015 maalauspäivänä pienellä porukalla kertasimme paperin kiinnittämistä ja muistelimme maalauksen aloittamisen pieniä vinkkejä. Porukan vähyys ei onneksi ollut kiinnostuksen puutetta, vaan muiden tapahtumien ja menojen yhteensattumia.

Mikään akvarellitekniikka tai tapa ei ole ehdottomasti oikea, mutta monista perinteistä tavoista on kuitenkin hyötyä, jos haluaa määrätynlaista lopputulosta. Alla kurssin vetäjän kokemuksia akvarellipaperin kiinnittämisestä.


Paperin perinteinen pingottaminen / kiinnittäminen alustaan


Liota koko akvarellipaperiarkkia vedessä niin, että se kastuu kokonaan. Liotusaika riippuu paperin paksuudesta. Ohut huokoinen paperi ei tarvitse pitkää aikaa, koska se imee nopeasti veden. Paksummat saavat liota esim. 10 min.

Valuta vesi arkista ja nosta 5-6mm puupintaiselle vanerilevylle (ohuita puuviiluja liimattu yhteen), joka on mielestäni hyvä alusta. Esim. ruskea kova kuitulevy eli kovalevy menee luokille ainakin isompia papereita pingotettaessa.

Anna paperin levätä alustalla jonkin aikaa, mutta älä anna kuivua. Voit myös kostuttaa vanerilevyä, jos haluat paperin pysyvän kauemmin kosteana. Koko kastelun idea on, että paperi laajenee ja se kiinnitetään laajentuneena alustaan.

Kuivaa paperin reunoja talouspaperilla taputtelemalla. Tämä toimenpide, jos ei malta antaa paperin levätä niin kauan, että vesi ei kiillä paperin pinnalla.

Paperin alapinnan kautta vaneri imee kosteutta ja vesi haihtuu pinnalta. Jos paperi tai alusta on liian märkä liimapaperi ei tartu kunnolla.

Käytä paperista liimapaperia eli pakkausteippiä, jota on saatavana valkoisena että ruskeana.
 Leikkaa reilusti akvarellipaperin sivujen pituiset palat valmiiksi. Mittaa niin, että liimapaperit ylettävät nurkissa ristiin.
En suosittele maalarinteippiä, se ei pysy kastuessaan. Siitä jää pitemmissä projekteissa tahmaista ja kellastuvaa liimaa akvarellipaperin reunaan, koska se irrotetaan paperista kokonaan pois. Kuivien paperien kiinnittämiseen maalarinteippi kyllä käy, mutta sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä pingottamisen kanssa – se vain pitää paperia paikallaan.

Liimapaperin kostuttaminen
Liimapaperin kostuttamisessa on tärkeää, että et hankaa liimaa pois vaan kastelet reilusti / annat liiman ilmassa hieman kuivahtaa, jotta liimapinnasta tulee tahmeaa. Näin liima tarttuu paremmin kostean (ei vesipintaisen) paperin reunohin. Jos liimapaperin ja akvarellipaperin väliin jää liikaa vettä se kuljettaa liiman pois ja kiinnittyminen vaarantuu. Tuli mieleen, että suihkupullo voisi olla liimapaperin kostuttamisessa hyvä. Itse kostutan liimapuolen märällä kädellä. Yksi tapa on laittaa lautaselle vettä (ja talouspaperia) ja vetää liimapuolta veden pintaa pitkin tai töpytellä varovaisesti märkään talouspaperiin.

Kiinnitä akvarellipaperin reunat liimapaperilla mahdollisiman suoraan niin, että liimapaperista on puolet akvarellipaperin päällä ja toinen puoli alustaa vasten. Liimaa paperin pitkät sivut ensin. Kun olet saanut liimapaperin kohdalleen painele se paikoilleen. Talouspaperi tai muu pehmeä ja imevä rätti on kätevä apuväline. Kuivaa ja suorista liimapaperi vetämällä ja painamalla rätillä keskeltä kohti reunoja ja varmista että liimapaperi tarttuu sekä paperiin että alustaan. Laita liimapaperit nurkissa päällekäin. Itse varmistelen jonkin aikaa
kämmensyrjällä tai sormilla painelemalla ja hieromalla liimapaperia, ettei mihinkään jää ilmarakoja.  

Kylläpä tuli pitkä juttu. Kerroin asian niin tyhjentävästi kuin osasin, koska näistä pienistä jutuista on monesti kiinni, että paperi ei pysy kupruilematta alustassa.


Pleksi eli Polykarbonaattilevy tai muu tiivis alusta


Perinteisen pingotamisen rinnalle on noussut tapa kostuttaa akvarellipaperi ja kiinnittää se märkänä tiiviille alustalle, joka ei ime vettä. Litimärkä paperi imeytyy tiivistä pintaa vasten ja kuivuu vain pinnan kautta vähitellen. Paperin alaosa pysyy pitkään kosteana ja jonkinlainen pintajännite pitää sen liimautuneena pleksiin, lasiin tai muuhun tiiviiseen alustaan. Oma, ei tieteellinen selitys :-). Näin paperi kuivaa vähitellen suoraksi. Tästä minulla ei todellakaan ole syvällistä tietoa, mutta omissa kokeiluissani onnistuin paksuimilla akvarellipapereilla.

Ensi kerralla ehkä sitten niitä maalausvinkkejä, mutta nyt syntyneisiin malauksiin. Aluksi muutama kuivalle paperille tehty maalaus ja sitten valokuvia kokeiluista, joissa maalattiin kostealle pingotetulle paperille, joka kuivui työn edetessä.  

  
Kotona tehty maalaus, jossa tekniikkana on märkää
väriä kuivalle paperille. Luonnosteluun on
käytetty vesiliukoista grafiittikynää.


Värikylläinen rytmikäs maalaus kuivalle paperille esillä olleiden
kivien innoittamana. Vihreässä maisemassa on monia 
sävyjä
ja se on saanut seurakseen  sopivan ripauksen vastaväriä 
eli punaisen sävyjä. Tässä maalauksessa on käytetty  pesutekniikkaa 
keventämään maisemaa ja pensselinjäljet ja vesijäljet toisaalla
tuovat mukavia kuvioita ja rytmiä.
 


Kuvalle paperille tehdyssä maalauksessa veden jälki näkyy
taivaassa värin pakenemisena kuten edellisessäkin maalauksessa.
Ilmiötä voi käyttää hyväkseen, mutta joskus se harmittaa  kun 
lisää vettä vaalentaakseen eikä lopputulokseesta tule tasainen.


Rajauksilla voi vaihdella
näkymää. 

Osa maalauksesta , jossa kostealle paperille
taivaan väri on 
levittynyt tasaisesti –  imeytynyt
paperiin jättämättä selviä rajoja. 
Työtä on jatkettu
taivaan värin kuivuttua. Kuivalle märällä 
maalatut
tummanpuhuvat hienot kuuset peilautuvat
tarkkarajaisina 
taivasta vasten. Tässä työssä
on käytetty myös 
kerrosmaalausta.


Tässä kesken jääneen maalauksen yläosassa näkyy selvästi miten
märät pensselinvedon värit levittyvät pehmeästi kostealle paperille.
Kuivuneelle pinnalle tehdyt viivat tuovat kontastia pehmeydelle.
Oranssi hehkuu sinisen vastavärinä. 


Tämä murretuilla väreillä tehty maalaus on aloitettu 
vaaleilla  pehmeillä pinnoilla kostealle paperille ja edetty paperin 
kuivuessa lisäämällä kevyitä värikerroksia ja tummempia viivoja. 
Silmälle on jätetty rauhalista katsottavaa ja  pieniä 
yksityiskohtia on lisätty harkitusti.

.
Tämä hienojen murrettujen värien värimaailma syntyi
märälle paperille
esillä oleen asetelman pohjalta. Märälle
paperille syntyneet alueet sulautuivat toisiinsa, mutta täyteläiset
muodot etsittiin havainnoimalla esineiden tummempaa
taustaa eikä koskettu pöreän pullon pehmeisiin värisiirtymiin.
Tausta muodostui tekijälle ongelmaksi, mutta tässä se näyttää
oikein hyvältä monen pesukerran jälkeen.