Oma lempimaalaus

25.2.2015 aiheena oli yhden oman lempimaalauksen tuominen kaikkien kurssilaisten katsottavaksi. Maalauksen ei tarvinnut olla akvarelli. Jokainen esitteli valitsemansa maalauksen  ja kertoi miksi piti juuri siitä maalauksesta. Maalauksista voi löytää monia ulottuvuuksia miksi ne kiinnostavat. Alla muutamia satunnaisia ajatuksia asiasta:

• Vahva tunnelma tai tunne, johon voimme samaistua. Tunneskaala on tunnetusti laaja mielihyvästä inhoon , ilosta suruun, melakoliasta virkeään, kiukusta rauhaan jne.  
• Tyylisuuntaus ja/tai käsiala joka viehättää. Realistisesta esittävästä maalauksesta voi löytää erilaisia tyylisuuntia niukan minimalistisesta ja selkeästä vaikka runsaan naivistiseen ilmaisuun. Maalaustaiteen tyylisuuntia voi jaotella kymmeniä renessanssista absrtaktioihin ja nykytaiteeseen, mutta silti jokaisella maalarilla on oma tekemällä kehittyvä maalauskäsiala – kuten yksilöllinen kirjoituskäsiala on jokaisella oma. 
• Ilmaisu voi olla voimakasta, räjähtävää, värikästä, liikkeessä olevaa,
  tasapainoista, iloista, yllättävää jne. Näitä asioita voimme ilmaista sommittelun perusperiaatteilla (Teresa Bernardin mukaan tasapaino, liike, toisto, painotus, yksinkertaisuus, kontrasti, mittasuhde) ja tietenkin kaikilla elementeillä kuten väri, viiva, massa, pintarakenne, valoisuus ja muoto.
• Aihe, idea voi olla hyvin ajankohtainen tai ajaton. Teoksen sanoma voi olla kantaaottava tai hieno oivallus, jonka tavoitamme. Joskus teoksen nimi paljastaa idean ja se saa meidät pitämään teoksesta. 

Alla vain osa kurssilaisten lempparimaalauksia, joiden innoittamana on tarkoitus maalata teos. Ideana on havainnoida ja käyttää jotakin itseä kiinnostavaa asiaa, joka valitussa maalauksessa kiinnostaa ja ihastuttaa.
Oman maalauksen ei tarvitse olla (mutta saa olla) samanlainen lempimaalauksen kanssa, vaan siinä voi toteuttaa vain jonkin tai joitakin valittuja havaintoja (tunnelma tekniikka, väri, valo jne.). Haastetta siis kerrakseen, mutta mukavaa. Ehkä näemme kokeiluja myöhemmin.
  


Veikko Vionojan maalauksessa viehättää värit, valo ja avautuvan näkymän tuoma tilan tuntu.

Kristiina Turtosen kirjan kuvituksessa viehättää vesiväritekniikan  pehmeys ja tikulla painettu piirtojälki.

Raimo Paavolan akvarelleissa ihastuttaa pilvien ja veden kuvaukset, jotka yleisesti koettiin haasteellisiksi.

 

Chihiro Iwasakin satukirjankuvituksessa viehättää vesivärillä toteutettu elävä taustapinta ja
osittain siluetteinä valkoisissa vaatteissa olevat lapset. Myös valkoiset kukat nousivat keskusteluihin yhtenä vesiväritekniikan  haasteena.  

Tiit Pääsuken maalaus  Reflection kiehtoo kirkkailla väreillä, vahvoilla muodoilla  ja pinnan rosoisuudella. Maalauksen heijastus on yllättävä herättäen mielenkiinnon.



Maalauksia valosta ja varjosta ym.

11.2.2015 jatkoimme edellisen kerran aiheita eli erityisesti valon, varjojen ja heijasteiden tarkastelua.

Aihesta syntyi mukavan erilaisia maalauksia ja joistakin kohteista jopa useita.

Kohteesta kannataa maalata useita versioita ja miettiä minkä kohdan voisi tehdä paremmin.

Näin silmän ja käden yhteistyö paranee ja rentous lisääntyy, jolloin yleensä syntyy hyviä maalauksia.

Yhdessä totesimme, että yliyrittäminen on huono juttu – samoin kuin mäkihypääjillä.

Rentoutusharjoitukset ovat oiva keino pästä vauhtiin.  

Väri-ilottelua ja irrottelua II.

Väri-ilottelua ja irrottelua I.

Valon ja varjojen havainnointia kirja-asetelmassa.

Valon, heijasteiden ja varjon
 havainnointia I.

Valon, heijasteiden ja varjon havainnointia II.

Asetelman väriharmonia ja valo.  

Hajavalon asetelmassa ei ole selviä varjoja.

Valo ja varjo luonnossa.

Vastavärisistä papereista tehdyn asetelman
 valon ja varjon havainnointia.

Valo ja varjo kuivakukka-asetelmassa.

Kolme valon, varjon ja läpikuultavuuden havainnointimaalausta.