lauantai 19. joulukuuta 2015

Tutki maalauksen vesiväritekniikat


Osallistuin joulukuussa 2015 Snellman instituutin digitaalisten oppimateriaalien koulutukseen. Kokeilin ThingLink ohjelmaa, jossa kuvan päälle voi lisätä linkkejä antamaan lisätietoa. Alla löydät maalauksen, jonka pälle on lisätty linkkejä, joissa analysoidaan kuvan maalaustekniikoita. Perustekniikoiden lisäksi on monia kikkoja, joita voi käyttää, mutta niistä lisää tulevalla vuodella. Avaa alla oleva linkki ja kokeile tunnistatko perustekniikat?



Tunnistatko maalauksen vesiväritekniikat?

perjantai 4. joulukuuta 2015

Valkoinen akvarellissa


2.12.15 oli satanut jo valkoinen lumi maahan. Siitä saimme aiheemme miten vesiväreillä kuvaamme valkoista, kuten esimerkiksi lunta puiden oksilla, valkoisia kukkia tai valon pilkahduksia tummassa maisemassa. 

Perinteisessä vesiväritekniikassa ei käytetä peittävää peiteväriä lainkaan vaan valkoisena käytetään paperin valkoista pintaa. Vesiväreillä maalatessa on mietittävä vaaleimmat kohdat (valkoiset esineet tai valossa olevat paikat ja valon heijastukset) jo alkuvaiheessa ja varottava laittamasta niihin väriä ollenkaan tai hyvin kevyesti. Kevyen vaalean värin saa käyttämällä paljon vettä ja vähän pigmenttiä. Öljyväritöihin lisätään päinvastoin yleensä lopuksi vaaleimmat kohdat.

Vesivärimaalaus aloitetaan vaaleasta tummaan, ainakin jos etenee kerroksittain. Valkoiset kohdat jätetään yksinkertaisesti maalaamatta. Valkoista väriä ei siis yleensä käytetä, koska valkoisella vaalennettu väri näyttää paperilla sameammalta kuin väri joka saa valonsa valkoisesta paperista. Valkoista väriä voi tietysti käyttää kun siihen on tarvetta omassa ilmaisussa ja haluaa maitomaista peittävämpää valkoista. Alla vinkkejä valkoisen paperin käytöstä.
Kuivalle paperille märällä maalattaessa väri ei leviä vaan jättää väriin selvät reunat. Nän voidaan valkoiset alueet rajata hyvin tarkasti kuinka märällä, kuivalla, tummalla tai vaalealla värillä tahansa. Valkoista ympäröivän värin kuivuttua, voit sävyttää valkoiset alueet pelkäämättä värin sekoittumista. 
Kuivalle paperille kuivalla maalaaminen tarkoittaa, että sivellin ei ole litimärkä. Sivellin ja siinä oleva väri on tahmaista. Maalatessa väri ei leviä paperin pinnan syvennyksiin vaan jättää vaaleita ilmavia jälkiä. Tätä tekniikaa voi esimerkiksi käyttää veden pinnassa välkehtivän valon kuvaamiseen.  
Märälle paperille märällä tekniikassa väri leviää pehmeästi ja vaaleissa alueissa käytetään vähän väripigmenttejä tai pelkkää vettä.

Varsinaisen maalauksen lisäksi on erilaisia tapoja tehdä valkoisia alueita. Niitä saat tehtyä helposti peitämällä paperin pinnan ennen maalausta jollakin peittävällä aineella tai sabluunalla, jonka alle väri ei tartu. 
Maskineste on nestemäistä (luonnonkumista valmistettua) ainetta, jota levitetään paperille nokkapullosta. Levitettäessä maskia siveltimellä, kumimainen aine tarttuu siveltimeen ja se tahtoo mennä pilalle. Maskin kuivuttua sen yli on vaivatonta levittää väriä. Värin kuivuttua maski on helppo poistaa ja sen alta paljastuu valkoinen paperi. 
Paperinpala on hyvä peittävä konsti, jos peitetyn alueen reuna ei tarvitse olla ehdottoman siisti ja väri saa hieman karata paperin alle. Erityisesti huokoinen paperinpala kastuu ja pysyy märkänä paikallaan. Värin kuivuessa väripigmentit monesti tiivistyvät paperin reunoihin, jolloin sytyy mukavia rajauksia. Kaksipuolesta teippiä voi käyttää tiiviimmän paperin kanssa, jolloin se pysyy paremmin paikallaan. Sabluunan käytössä siveltimen sijaan voi käyttää sientä tai telaa värin levitykseen.
Maalarinteippi irtoaa paperista rikkomatta paperin pintaa, jos paperi ei ole kovin huokoista. Teipistä voit muotoilla sopivia valkoiseksi jääviä alueita ja se toimii samoin peittävänä sabluunana.
Blogitekstissä 3.12.14 on aiheena sabluuna. Käy kurkkaamassa.

Näitä valkoisen kokeiluja emme paljon kerinneet tehdä, koska jatkoimme entisiä töitä. Tutkikaamme kuitenkin maalauksia edellä kerrotun kannalta. Halutessaan voit vuodenvaihteen kurssitauon aikana harjoitella valkoisen kuvaamista.



Sininen hetki – talviset lumiset oksat.
Taustavärin levityksessä on oksien alla
valoisa vaalea kohta, 
jota vasten
hennotkin värierot erottuvat.



Kanunissävyinen selkeä maalaus.
 Hyviä värialueita ja kerrosmalausta.
 Tumma etuala korostaa taustan herkkyyttä.

Maiseman maa-alue on maalattu ilmavan sävykkääksi.
Taivas on myös rohkeasti tehty rennolla otteella.
Valkoisen tornin ja rakennuksen reunan rajauksen
olisi voinut tehdä pelkästää taivaan sinisellä
tekemättä piirustuksellista viivaa, mutta tämä maalaus
olikin tehty ennen tämän päivän valkoisen harjoituksia.
Vanha rakennus on kuivilla pensselinvedoilla
 saatu rosoiseksi ja vanhan näköiseksi. 



Tässä kuvamallista tehdyssä maalauksessa on varmalla otteella
edetty vaaleasta tummiin sävyihin. Taustalla oleva kaupunki
on jätetty osittain valkoiseksi. Veneiden tummat varjot
korostavat veden kuulakkuutta, johon taivaan väri heijastuvat.


Veden käyttö sinisten alueiden maalauksessa tuo pehmeää raikkautta.
Karujen kallioden rosoisempi pinta on maalattu pienempinä alueina
harmaan sävyistä ruskeaan. Värit lämpenevät paperin alalaitaan
ja tuovat etualaa näin lähemmäksi. Puut ovat kultaisessa leikkauksessa.



Asetelman ja pöytäliinan vaaleita ja raikkaita värisävyjä on tarkoitus
korostaa tummalla taustalla ja ottaa siihen vielä yksi värikerros lisää.
Tässä  asetelman rajaamisessa voi toimia samoin kuin valkoista rajaamalla.
Paperin kuivuttua taustaan levitettävä väri ei leviä asetelmaan ja
siveltimellä voi seurata tarkasti asetelman muotoa.


Tässä harkiten tehdyssä vastaväriasetelmassa on hienosti käytetty
monenlaista tekniikkaa. Kannun ja persimonien valoalueissa on
käytetty paperin valkoista. Taustassa on pehmeitä väriliukumia
 että selkeitä märän siveltimen vetoja kuivalle paperille, jonka päällä on vielä hento,
mutta rosoinen laveeraus. Pöytätason liinassa on käytetty maskia kuvioihin.
Tumma pöytätaso korostaa hedelmien ja kannun loistoa.   

Kuvitukseni satukirjaan todistaa, että tontut liikkuvat säällä kuin säällä.
 Olkaahan kilttinä.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun aikaa kaikille!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Aiheena värien sekoittamien


18.11.15 ideana oli maalata teoksia ainoastaan yhden tai kahden värin eri sävyillä. Aluksi oli tarkoitus harjoitella pelkästään vären sekoittamista ilman mitään esittävää maalausta. Valitusta väristä oli tarkoitus sekoittaa paperille mahdollisimman monta sävyä mahdollisimman puhtaasta väristä murrettuihin sameisiin sävyihin. Tutkimme siis värin kylläisyyttä.

Samalla paneuduimme värin valoisuusasteeseen. Vesiväreillä saa syntymään vaaleaa väriä maalaamalla vetisellä värillä. Näin väripigmenttejä on vähän ja paperin valkoisuus kuultaa läpi. Tummia, paperin peittäviä värejä saa vastaavasti lisäämällä pigmenttejä ja vähentämällä vettä.

Jos valittua harjoitusväriä sekoittaa monipuolisesti syntyy niin kylmiä kuin lämpöisiä sävyjä. Lämpimiä ja kylmiä sävyjä löytyy kaikista väreistä. 
Esimerkiksi sinisestä löytyy niin lämpöisiä kuin kylmiä sävyjä.

Harjoittelemalla voimme lisätä väriskaalaamme ja opimme rinnastamaan eri värejä omalla persoonallisella tavallamme. Teemme usein tiedostamatta erilaisia väririnnastuksia, mutta niitä on hyvä myös oppia analysoimaan ja käyttämään tietoisesti erityisesti ongelmakohdissa. Johannes Ittenin Värit taiteessa -kirjan mukaan (ISBN 951–8912–06–8) väririnnastuksia on seitsemän seuraavasti:

1. Värisävyjen eli eri värien rinnastus
2. Vaalea–tumma  -rinnastus 
3. Kylmä–lämmin -rinnastus
4. Vastaväririnnastus
5. Samanaikaisuusrinnastus (silmä hakee näkemälleen värille vastaväriä)
6. Kylläisyysrinnastus eli puhtausrinnastus
7. Määrärinnastus eli värin esiintymiskokojen rinnastus   

Aiheena oli vihreitä ja sinisiä asetelmia. Sinisessä asetelmassa oli jokunen oranssi elementti. Alla kuvia tehdyistä väriharjoituksista ja maalauksista, joista selviää miten meillä jokaisella on oma käsialamme ja ominaiset värimme toteuttaessamme omia havaintojamme. 


Vihreää ja sinistä märällä pensselillä.
Märkä väri sulautu toiseen ja muodostaa kuin itsestään murrettuja sävyjä.
Kylläisimpänä ja puhtaimpana loistaa kellanvihreä ylhäällä ja siniset keskellä.


Samoilla väreillä nopea pulloasetelma.

Työstetympi viileäsävyinen asetelma, jossa kauniin vihertävän harmaan kulhon väri
syntyi Russian bluen ja Poltetun umbran sekoituksesta. Sitruunan keltainen valo tasolla ja
Viridianin vihreässä mustalla taitetussa pullossa yhdistää maalauksen kokonaisuudeksi.
Työ on aloitettu märälle paperille pehmeillä siirtymillä. Maalausta on tehostettu
painamalla pensselin päällä uria paperiin, jolloin väri kasautuu uraan synnyttäen viivoja.

Rennosti maalatut kylmät, puhtaat ja vaalean kuultavat värit 
tummuvat murretuiksi väreiksi reunoja kohti.
 Lämpimiä sävyjä ei juurikaan esiinny lukuunottamatta
yläreunan 
konjakin ruskeaa oranssia väriä.
Samoilla viileillä väreillä avara asetelma, jossa on selkeä
 tilan tuntu. Lämmin oranssi kylmän sinisen parina luo

sopivasti kontrastia. 


Tässä myös kylmillä sinisen ja vihreän sävyillä tehty värisommitelma.

Edellä etsityillä väreillä tehty pullosommitelma,
jossa esiintyy hyvin 
tumman ja vaalean kontrastia.
Värikylläinen vihreäharjoitelma, jossa näkyy
läpikuultavia vaaleita että tummia sävyjä,
kirkkaita ja murrettuja sekä
 kylmiä että lämpimiä sävyjä.

Valokuvassa tästä violetin sävyjen harjoitelmasta hävisi värejä,
 mutta selkeästi alareunassa on kylmempiä violetin ja sinisen sävyjä
ja yläreunassa muurrettuja sävyjä.
Keskellä on vahvoja tummempia sävyjä. Violetin vastaväri keltainen
on sammunut okran ruskeaksi ja täydentää maalausta. 
Syksyn viileys ja muuttolinnut.
Taivaan sävyjä lisättiin veteen
kokonaisuuden yhtenäistämiseksi.

Tästä sinisen väriharjoitelmasta tuli automaattisesti Lapin maisema.
Alareunan lämpimämpi sininen tuo etualaa lähemmäksi ja kylmempi
sininen vie rinteitä kauemmaksi.

Tässä kahdella värillä toteutetussa työssä on hienostuneet värit.
Maalauksessa on herkkyyttä ja vahvutta samalla kertaa, joka
syntyy tumman ja vaalean sekä vastavärien rinnastuksista.
Värit sekoittuvat toisiinsa luoden harmonisen kokonaisuuden.
Työn nimi onkin osuva. Äiti ja kolme tytärtä.
    

Sävytutkielma erisävyisinä mosaiikkipaloina, joista löytyy sekä vaaleita
että tummia pintoja. Maalauksesta löytyy kaikki perusvärit sininen,
keltainen ja punainen. Väliväreistä vihreät ja oranssit ovat hyvin edustettuina
 sekä murrettut okran ja ruskean sävyt.
Väliväreistä violettiin vivahtaa vain muutama kylmä sininen.
Tässä rypistettyä paperia on käytetty hyväksi korkean veteen heijastuvan
 kallion maalaamisessa. Löydätkö kalliomaalaukset?





Vinkkejä maalauksen aloittamiseen

Paperin pingottamisen jälkeen lupasin vinkkejä maalauksen aloittamiseen. Tällaisia tuli mieleen eikä lista ole mikään ohje – ainoastaan vinkkejä kokeiltavaksi. Ei ole pakko noudattaa. :-)

Aloita maalaus kun pingoitettu paperi on nahkean kosteaa. Tunnustele paperia kämmensyrjällä painelemalla todetaksesi että vesi on vetäytynyt pinnalta paperiin. Kostealle paperille voit aloittaa märkätekniikalla eli levittää vetistä väriä, jolloin se leviää pehmeästi paperin sisään. Näin voit luonnostella maalausta pensselillä ja tehdä esimerkiksi maisema-aiheessa taivaan ja veden alueita. Sommittelu on hyvä tehdä vaaleilla väreillä ja edetä tummempiin. Samalla kun paperi vähitellen kuivaa voi edetä tarkempien yksityiskohtien maalaamiseen ja kun paperi on kuiva voit tehdä halutessasi pienimmät yksityiskohdat.
Ennen maalauksen aloittamista sekoita suunnittelemasi väripaletin perussävyt (ne joita tarvitset isompia määriä) valmiiksi kuppeihin ja tarkastele sävyjen yhteensopivuutta. Suurilla pinnoilla voit aloittaa ja jatkaa vähitellen tummemmaksi täydentäen väriskaalaa muilla sopivilla väreillä.
Mieti mikä on maalauksen tunnelmaa esim. valoisa kevät, kuuma kesä, synkkä yö, sateinen syksy, kylmä talvi jne. tai ilo, suru jne. ja valitse värisävyt sen mukaan. Työn edetessä voit tietysti muuttaa suunnitelmaa.
Käytä useampaa sivellintä yhtä aikaa – eri väreille omat siveltimet. Voit pitää siveltimiä myös sormien välissä, niin ne eivät pyöri pöydällä ja löytyvät helposti. Samoin voit valita siveltimen mallin käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkiksi voit valita pyöreäkärkisiä pyöreiden muotojen kuten lehtipuiden kuvaamiseen, laattasiveltimiä rakennusten suorien pintojen maalaukseen ja kärkisiveltimiä pienten yksityiskohtien viimeistelyyn.
Maalaa koko työtä samanaikaisesti. Silmä kiertää koko maalausta ja 
etsii ja huomaa automaattisesti hyvin pienet sävymuutokset. Saat tasapainoisen lopputuloksen, kun samaa sävyä löytyy maalauksen eri kohdista yhdistäen sen yhdeksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi maisemassa taivaan värejä heijastuu vedestä ja samaa värisävyä voi löytyä myös muualta maisemasta.   
Käytä useaa vesiastiaa. Usean pensselin käyttö vahentää värihävikkiä eikä vesi likaannu niin nopeasti. Jossain vaiheessa voi kuitenkin tulla tarve saada kylläistä kirkasta väriä äkkiä, joten on hyvä olla puhdasta vettä pensselin ja värinapin pesuun – sen likaantuneen vieressä. Puhtaat vesiastiat ovat laveerauksessa ihan ehdottomia, jos haluaa laveerata usealla puhtaalla värilla värillä.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Akvarellipaperin pingottaminen

4.11.2015 maalauspäivänä pienellä porukalla kertasimme paperin kiinnittämistä ja muistelimme maalauksen aloittamisen pieniä vinkkejä. Porukan vähyys ei onneksi ollut kiinnostuksen puutetta, vaan muiden tapahtumien ja menojen yhteensattumia.

Mikään akvarellitekniikka tai tapa ei ole ehdottomasti oikea, mutta monista perinteistä tavoista on kuitenkin hyötyä, jos haluaa määrätynlaista lopputulosta. Alla kurssin vetäjän kokemuksia akvarellipaperin kiinnittämisestä.


Paperin perinteinen pingottaminen / kiinnittäminen alustaan


Liota koko akvarellipaperiarkkia vedessä niin, että se kastuu kokonaan. Liotusaika riippuu paperin paksuudesta. Ohut huokoinen paperi ei tarvitse pitkää aikaa, koska se imee nopeasti veden. Paksummat saavat liota esim. 10 min.

Valuta vesi arkista ja nosta 5-6mm puupintaiselle vanerilevylle (ohuita puuviiluja liimattu yhteen), joka on mielestäni hyvä alusta. Esim. ruskea kova kuitulevy eli kovalevy menee luokille ainakin isompia papereita pingotettaessa.

Anna paperin levätä alustalla jonkin aikaa, mutta älä anna kuivua. Voit myös kostuttaa vanerilevyä, jos haluat paperin pysyvän kauemmin kosteana. Koko kastelun idea on, että paperi laajenee ja se kiinnitetään laajentuneena alustaan.

Kuivaa paperin reunoja talouspaperilla taputtelemalla. Tämä toimenpide, jos ei malta antaa paperin levätä niin kauan, että vesi ei kiillä paperin pinnalla.

Paperin alapinnan kautta vaneri imee kosteutta ja vesi haihtuu pinnalta. Jos paperi tai alusta on liian märkä liimapaperi ei tartu kunnolla.

Käytä paperista liimapaperia eli pakkausteippiä, jota on saatavana valkoisena että ruskeana.
 Leikkaa reilusti akvarellipaperin sivujen pituiset palat valmiiksi. Mittaa niin, että liimapaperit ylettävät nurkissa ristiin.
En suosittele maalarinteippiä, se ei pysy kastuessaan. Siitä jää pitemmissä projekteissa tahmaista ja kellastuvaa liimaa akvarellipaperin reunaan, koska se irrotetaan paperista kokonaan pois. Kuivien paperien kiinnittämiseen maalarinteippi kyllä käy, mutta sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä pingottamisen kanssa – se vain pitää paperia paikallaan.

Liimapaperin kostuttaminen
Liimapaperin kostuttamisessa on tärkeää, että et hankaa liimaa pois vaan kastelet reilusti / annat liiman ilmassa hieman kuivahtaa, jotta liimapinnasta tulee tahmeaa. Näin liima tarttuu paremmin kostean (ei vesipintaisen) paperin reunohin. Jos liimapaperin ja akvarellipaperin väliin jää liikaa vettä se kuljettaa liiman pois ja kiinnittyminen vaarantuu. Tuli mieleen, että suihkupullo voisi olla liimapaperin kostuttamisessa hyvä. Itse kostutan liimapuolen märällä kädellä. Yksi tapa on laittaa lautaselle vettä (ja talouspaperia) ja vetää liimapuolta veden pintaa pitkin tai töpytellä varovaisesti märkään talouspaperiin.

Kiinnitä akvarellipaperin reunat liimapaperilla mahdollisiman suoraan niin, että liimapaperista on puolet akvarellipaperin päällä ja toinen puoli alustaa vasten. Liimaa paperin pitkät sivut ensin. Kun olet saanut liimapaperin kohdalleen painele se paikoilleen. Talouspaperi tai muu pehmeä ja imevä rätti on kätevä apuväline. Kuivaa ja suorista liimapaperi vetämällä ja painamalla rätillä keskeltä kohti reunoja ja varmista että liimapaperi tarttuu sekä paperiin että alustaan. Laita liimapaperit nurkissa päällekäin. Itse varmistelen jonkin aikaa
kämmensyrjällä tai sormilla painelemalla ja hieromalla liimapaperia, ettei mihinkään jää ilmarakoja.  

Kylläpä tuli pitkä juttu. Kerroin asian niin tyhjentävästi kuin osasin, koska näistä pienistä jutuista on monesti kiinni, että paperi ei pysy kupruilematta alustassa.


Pleksi eli Polykarbonaattilevy tai muu tiivis alusta


Perinteisen pingotamisen rinnalle on noussut tapa kostuttaa akvarellipaperi ja kiinnittää se märkänä tiiviille alustalle, joka ei ime vettä. Litimärkä paperi imeytyy tiivistä pintaa vasten ja kuivuu vain pinnan kautta vähitellen. Paperin alaosa pysyy pitkään kosteana ja jonkinlainen pintajännite pitää sen liimautuneena pleksiin, lasiin tai muuhun tiiviiseen alustaan. Oma, ei tieteellinen selitys :-). Näin paperi kuivaa vähitellen suoraksi. Tästä minulla ei todellakaan ole syvällistä tietoa, mutta omissa kokeiluissani onnistuin paksuimilla akvarellipapereilla.

Ensi kerralla ehkä sitten niitä maalausvinkkejä, mutta nyt syntyneisiin malauksiin. Aluksi muutama kuivalle paperille tehty maalaus ja sitten valokuvia kokeiluista, joissa maalattiin kostealle pingotetulle paperille, joka kuivui työn edetessä.  

  
Kotona tehty maalaus, jossa tekniikkana on märkää
väriä kuivalle paperille. Luonnosteluun on
käytetty vesiliukoista grafiittikynää.


Värikylläinen rytmikäs maalaus kuivalle paperille esillä olleiden
kivien innoittamana. Vihreässä maisemassa on monia 
sävyjä
ja se on saanut seurakseen  sopivan ripauksen vastaväriä 
eli punaisen sävyjä. Tässä maalauksessa on käytetty  pesutekniikkaa 
keventämään maisemaa ja pensselinjäljet ja vesijäljet toisaalla
tuovat mukavia kuvioita ja rytmiä.
 


Kuvalle paperille tehdyssä maalauksessa veden jälki näkyy
taivaassa värin pakenemisena kuten edellisessäkin maalauksessa.
Ilmiötä voi käyttää hyväkseen, mutta joskus se harmittaa  kun 
lisää vettä vaalentaakseen eikä lopputulokseesta tule tasainen.


Rajauksilla voi vaihdella
näkymää. 

Osa maalauksesta , jossa kostealle paperille
taivaan väri on 
levittynyt tasaisesti –  imeytynyt
paperiin jättämättä selviä rajoja. 
Työtä on jatkettu
taivaan värin kuivuttua. Kuivalle märällä 
maalatut
tummanpuhuvat hienot kuuset peilautuvat
tarkkarajaisina 
taivasta vasten. Tässä työssä
on käytetty myös 
kerrosmaalausta.


Tässä kesken jääneen maalauksen yläosassa näkyy selvästi miten
märät pensselinvedon värit levittyvät pehmeästi kostealle paperille.
Kuivuneelle pinnalle tehdyt viivat tuovat kontastia pehmeydelle.
Oranssi hehkuu sinisen vastavärinä. 


Tämä murretuilla väreillä tehty maalaus on aloitettu 
vaaleilla  pehmeillä pinnoilla kostealle paperille ja edetty paperin 
kuivuessa lisäämällä kevyitä värikerroksia ja tummempia viivoja. 
Silmälle on jätetty rauhalista katsottavaa ja  pieniä 
yksityiskohtia on lisätty harkitusti.

.
Tämä hienojen murrettujen värien värimaailma syntyi
märälle paperille
esillä oleen asetelman pohjalta. Märälle
paperille syntyneet alueet sulautuivat toisiinsa, mutta täyteläiset
muodot etsittiin havainnoimalla esineiden tummempaa
taustaa eikä koskettu pöreän pullon pehmeisiin värisiirtymiin.
Tausta muodostui tekijälle ongelmaksi, mutta tässä se näyttää
oikein hyvältä monen pesukerran jälkeen. 



torstai 22. lokakuuta 2015

Kubismi kiikarissa


21.10. kurssitapaamisessa kaikki innostuivat kokeilemaan kubistista ilmaisua esillä olevista esineitä. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi, mutta alla kuitenkin hienoja valmistuneita maalauksia ja myös keskeneräisiä luonnoksia. Yhtenä ideana oli myös kokeilla kubistiseen sommitelmaan vesiväreillä kerrosmaalausta. Kerrosmaalaus on tekniikka, jossa aensimmäinen (vaalea) värikerros on hyvin kuivunut ja sen päälle levitetään toinen kevyt värikerros. Näin saadaan kuultavia erilaisia värisävyjä.

Ritva kertoi kurssilaisena Pablo Picassosta ja kubismista jo 7.10. tapaamisessa. Ritva esitteli kirjoista Picasson maalauksia kubistiselta kaudelta ja keskustelimme aiheesta. Katsoimme mm. kuvaa maailmakuulusta maalauksesta Avignonin naiset (1907), jossa Picasso vääristelee kyykyssä olevan naisen muotoja ja kuvaa hänet kahdesta eri näkökulmasta. Riitasointuja kuvaan tuo kahdelle naiselle maalatut hurjat naamiot. Maalausta leimaa Afrikan ja Oseanian  kuvakulttuuri ja irtautuimen vanhan mantereen yhteiskunnallisista tottumuksista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Avignonin_naiset#/media/File:Avignonin_naiset.jpg

Kubismin muotokieli säilyi Picassolla, vaikka kubistinen aikakausi  katsotaan päättyneeksi ensimmäiseen maailmansotaan 1914. Yksi Picasson dramaattisista mestariteoksista on Guernica vuodelta 1937, joka kuvaa Espanjan sisällissodan kauhua – Guernican kaupungin pommitusta.  

https://fi.wikipedia.org/wiki/Guernica_(maalaus)#/media/File:PicassoGuernica.jpg

Lyhyenä kertauksena:

Kubismi mulisti modernin maalaustaiteen ja se on syntynyt Palbo Picasson ja Georges Braquen yteistyön tuloksena. Tyylisuunta sai nimensä alkujaan halventavasta ilmaisusta, jossa kriitikko arvio Braquen maalauksia. Ne olivat kriitikon mielestä kyhätty kokoon pienistä kuutioista (ransk. cube, kuutio). Picasso ja Braque ottivat nimityksen omakseen, vaikka enimmäkseen heidän kubistisissa maalauksissaan on käytetty vaihtelevia särmiä kuin selkeitä kuutioita.


Kubismille on tyypillistä hajoittaa kuvapinta käyttämällä useita näköpisteitä ja synnyttämällä eräänlainen valoista ja varjoista koostuva peilimosaiikki. Kohde ikäänkuin hajoitetaan ja sommitellaan uudelleen käyttäen geometrisiä perusmuotoja.

Kubistisia tyylisuuntia:
Alkuvuosien Fasettikubismissa (n.1907–1909) oli lähtökohtana Cézannen maalaukset ja neuvot tulkita luontoa lieriön, kartion ja pallon avulla. Aiheena olivat maisemat.
Analyyttisessä kubismissa (n.1910–1912) maalattiin esineet alkutekijöihinsä hajoitettuna useasta näköklmasta. Aiheina olivat asetelmat ja väreinä maanläheiset sävyt.
Ns. synteettisen kubismin kaudella (1912–1914) kuvakokonaisuus saatiin aikaan yhdistelemällä jo olemassa olevaa materiaalia. Tarkoitus oli muodostaa todellisuus uudelleen hajoittamatta ja tutkia sitä tarkemmin. Lehtien ja kankaiden palat olivat osana teosta ja värit olivat voimakkaampia.

Lähteenä käytetty kirjaa Maalaustaiteen mestareita, Pinx. WSOY 2004 sekä Wikipediaa. 

Tässä sitten kuvat.  Aluksi parin kurssilaisten omat maalausaiheet ja sitten kubistiset kokeilut, jotka olivat monelle ensimmäinen toteutus tällä tyylisuunnalla. Näitä voi arvioida ja kommentoida.



Sillalta toiselle. Kaunis maalaus taitavalla veden käytöllä.


Vanhojen esineiden patinaa. Kuvakulma yläviistosta toi haastetta perspektiiviin.

Kubistiasetelman geometrisiä muotoja ja murrettuja värejä.

Hedelmällisyyttä kuvaavat muodot jännittävässä perspektiivisessä ympäristössä
analyyttisen kubismin väreissä. Tummat ääriviivat olivat myös Picassolle tunnusomaisia.

Osa kehittyvästä sommitelmasta
kulmikkailla ja pyöreillä muodoilla.

Persoonallinen  ja runsas ehkä synteettistä kubismia edustava asetelma. 


Pari syntymässä edelliselle maalaukselle.




Sommitelman vaalea aloitus, jota tarkoitus jatkaa kerrosmaalauksena.



Mustavalkoiseksi käsiteltynä ja lisäämällä
kontrastia saadaan ääriviivat rohkeammin esille.



Asetelma alkoi jo tekijää väsyttää, mutta blogin pitäjää se
innosti muokkaamaan pari versiota tästäkin aloituksesta.
Photoshopattu kuva edellisestä.
Päinvastaiset muutetut ja voimakkaat värit. 
Edellinen muutettu mustavalkoiseksi.






torstai 8. lokakuuta 2015

Croquis [kroki´] eli alkuluonnos

Croquis (ransk. croquer, piirtää pikaisesti), on harjoitus- tai tekotapa, jossa muutamassa minuutissa (2min–10min) piirretään tai maalataan luonnos objektista, jossa ei keskitytä sommitteluun eikä taustaan. Perinteisesti Croquis-piirustuksia on tehty elävistä malleista ja niitä tavallisesti tehdään useita peräkkäin, sama malli vaihtaa vain asentoa. 

Tekotapa kehittää havainnointikykyä ja käden ja silmän yhteistyötä. Elävä malli on hyvä kohde, koska siinä pystyy todella havainnoimaan kehon painopistettä ja moninaisia asentoja. Luonnoksilla löytää oikeat mittasuhteet, asennon tai liikkeen ja varsinaista työtä voi sitten tehdä vaikka kuinka kauan. Luonnoksilla välttää sen, että työtä pitkään tehtyään huomaakin, että kohteessa on mitta- tai asentovirhe. Samoin voi etsiä parasta kuvakulmaa tai suuntaa (esim. ylhäältä alas tai päinvastoin) tai vaikka sopivaa rajausta. Croquis-piirustuksessa ja -maalauksessa on siis tavoitteena viitteenomaisesti kuvata sitä, mikä kokonaisuuden kannalta on luonteenomaista.

Usein neuvotaan käyttämään piirtäessä kättä ranteesta tai olkapäästä saakka ennemmin kuin vain sormilla pikkutarkasti piirtäen. Katse tulee kiinnittää malliin ennemmin kuin piirustukseen. Piirtäjää rajattu aika helpottaa keskittymään oleelliseen, koska aika ei riitä kaikkien yksityiskohtien piirtämiseen. Croquis voi olla luonnos esimerkiksi maalaukselle, tai taideteos sinällään.

Tekstin viitteenä käytety osittain Wikipediaa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Croquis 8.10.15


7.10. kokeilmme maalata nopeita alkuluonnoksia niistä esineitä, joita kukin oli tuonut kotoaan. Osa porukasta jatkoi samaa maalausta edelleen, mutta osa jätti tuotoksen luonnokseksi.

Samoin kokeilimme vesiväritekniikkaa, jossa märälle paperille maalataan mahdollisimman kuivalla värillä. Tällä tekniikalla saadaan viiva näkyviin, mutta väri leviää pehmoisesti. Mallina oli pörröinen pehmolelukoira.

Alla osa kokeilusta. Kokeile sinäkin.

Malli krokii-maalaukselle.


Luonnos voi olla taideteos sinällään.

Osaluonnos veistoksesta




Valmis maalaus metalliveistoksesta.


Luonnos enkeliveistoksesta.



Esineen muoto ja värejä luonnoksena.
 Vaikutelmana on painava ruukku tason päällä. 
















Tausta luo erilaisia vaikutelmia.
Sama muoto sinisenä kevyenä ja ilmassa?



Omenat ja oksat nopeana luonnoksena on ilmava ja raikas.


Luonnoksesta sommittelun korjaamiseen ja taustan sävyjen etsimiseen.


Pörröisyyden ja pehmeyden etsimistä.

Palo tuo sommitteluelementin pörröturkille.