Sabloni, sabluuna, sapluuna tai mallinne

3.12.14 aloitimme joulun odotuksen rennosti kurssilaisten tuomia keksejä ja suklaakonvehteja kahvin kanssa nauttien. 

Kokeilimme vesiväreillä sabluuna-tekniikkaa, jota voi toteuttaa monella tavalla niin askartelussa kuin taiteellisissa maalauksissa. Idea on peittää osa maalattavasta pinnasta jollain toisella esim. sabluunamuovista, tiiviistä ohuesta pahvista tai piirtoheitinkalvosta leikatuilla muodoilla. Perinteisesti sabluunaa on käytetty seinien koristeluun. Väri leviää helposti aukko-sabluunan alle, joten väri töpötetään melko kuivalla sienellä tai telalla. Siisti reuna edellyttää sabluunan pitämistä paikallaan. Kovasta ja paksummasta muovista tehdyt sabluunat ovat yleensä tarkoitettu piirtämiseen. 

Sabluunan muodon leikkaaminen onnistuu parhaiten teräväkärkisellä askarteluveitsellä ja kestävin materiaali on sabluunamuovi, jota voi ostaa askartelukaupoista. Askarteluun on valmiita sabluunamaleja myös runsaasti saatavilla. Meillä oli käytössä vain mattoveitsi, sakset, pahvia ja paperia, joilla teimme taiteellisia kokeiluja.  

Jos sabluunana on ohut paperi, jolla peitetään osia maalauspinnasta, niin värin voi levittää vaikka telalla tai pensselillä, jolloin se voi olla vetisempää. Huokoinen paperi kuten sanomalehti yleensä kastuu ja tarttuu hyvin maalauspintaan ja pysyy paikallaan. Näin väriä saattaa siirtyä myös osittain maalauspaperiin jättäen yllättäviä jälkiä. Paperisabluuna voi olla revitty tai  leikattu ja näin myös sabluunan reunajälkeen pystyy vaikuttamaan. Taiteellisia kokeiluja voi tehdä käyttämällä sabluunana mitä mieleen juolahtaa, vaikka pitsiä tai verkkoa – jos ei halua itse tehdä omaa mallia. Yksi kurssilainen kokeili tuorekelmun rypistämistä värin päälle, jolloin väri pakkautuu kelmun uriin ja muodostaa kuvion.  Alla kuvia illan tuotoksista.

Kiitos kurssilaisille aktiivisuudesta ja mukavasta yhdessäolosta syksykaudella 2014. Hyvää loppuvuotta kaikille.





 Väriä töpytelty pahviseen lintu-aukkosabluunaan
 melko kuivalla sienellä. 




Revitty paperisabluuna päästää väriä läpi, kuten tässä yksityiskohdassa. Väri on levitetty paperisuikaleiden yli paperille hyvin märällä  pensselillä. Paperisablonin reunasta muodostuu kuivuessaan röpelöinen ja väri kasautuu.

Revityt paperisabluunat ja kuivempi väri telalla.



Leikatut paperisabluunat ja tela yhdistettynä maalaukseen.



Kolme kokeilua tuorekelmulla.















Kuusisabluuna ja leikatut vesivärikuuset. 





Toivotamme kaikille blogin lukijoille
Hyvää Joulua.

Sommitelma- ja kontrastimaalauksia

19.11.14 tarkastelimme edellisen kerran aiheita eli kuvan tasapainoa ja kontrastia kurssilaisten tekemistä maalauksista. Osa näistä töistä syntyi tapaamisessa, osa oli tehty jo aikaisemmin.

Vastavärisommitelma retiiseistä.

Raikas kukkasommitelma
valkoiselle paperille.

Vaaka kukkaruukkusommitelma kellertävälle
sileälle tapettipaperille.

Pysty tutkielma karhealle
tapettipaperille.

Tilasommitelma pyöreä/kulmikas muodoilla.
Huomaa rypistetyn paperin pintarakenne. 

Pehmeä/kova materiaaliharjoitelma.

Pullosommittelma ja tyhjä tila.

Muoto- ja sommitteluasetelma.

Monitasoinen maisemasommitelma.

Kirkas/tumma-kontrasti viivasommitelmana.

Tarkasti työstetty yksityiskohta.

Suurpiirteinen maisema.

 

Sommittelun tasapaino ja huomioarvo

5.11.14 maalausiltana pohdimme Pertin kysymystä kuvan tasapainosta, joka on yksi sommittelun perusperiaatteista. Muut ovat Teresa Bernardin mukaan liike, toisto, painotus, yksinkertaisuus, kontrasti, mittasuhde. Eurooppalainen ihmisen katsoo yleensä kuvaa myötäpäivään, jos elementeillä ei ohjata katsetta muuanne. Kiertäessään kuvaa silmä etsii ja havaitsee kuvasta hyvinkin pieniä elementtejä. Näitä elementtejä (viiva, massa, pintarakenne, kirkkaus/valo, väri ja muoto) kuvapinnalla pyrimme vaistonvaraisesti tai tietoisesti järjestämään niin ettei kuva "keikahda" tai näytä valuvan jostain reunasta. Tasapainoiseen sommitteluun vaikuttaa mm. elementtien painoarvo ja pinnan huomioarvo.
Alla pari linkkiä aiheesta.

Teresa Bernard kuvaa englanninkielisillä sivuillaan hyvin tasapainoa kiikkulaudalla. Pelkkä kuvien katsominen selventää asiaa. Katso kaikki kuvat rullaamalla sivua alas.
http://teresabernardart.com/design-principle-balance/

Mirja Revonkorpi kertoo lyhyesti sommittelun perusteista, kultaisesta leikkauksesta ja huomioarvosta.
http://www.taidea.fi/dgl143/tunti6.htm

Sommitteluesimerkkejä eri vuosisadoilta kirjasta Maalaustaiteen historia, renesanssista nykypäivään, Anna Carola Krauße. ISBN 3-8331-1652-8. Kirjasta olen lainannut maalausten faktatietoja alla oleviin teksteihin.

Horatiuksen vala 1784–85, Jacques Louis David

Mielestäni miekkaan tarttuminen on pääosassa kuvassa, jossa roomalaiset Horatius-kolmoset vannovat valan taistellakseen Rooman puolesta kuolemaan saakka.  Tästä uusklassismin (viileä, sileä, jäljittelevä ja historialliset ja porvarilliset aiheet) aikakauteen sijoittuvasta kuvasta voi löytää monia sommittelullisia elementtejä. Ylevyyttä ja voimaa pystysuuntaisilla pylväillä. Kolmen veljeksen käsivarret ohjaavat katseen miekkojen kahvoihin – joihin he haluavat tarttua. Surevan naisen hartioista lähtevät diagonaalilinja jatkuu punaviittaisen miehen käsivarressa johdattaen samaan pääkohteeseen samoin kuin miekkojen terät. Suunta on vasemmalle ylös, mikä tuo dramaattisuutta ja kuvaa lähemmäksi.

 

 

Volgan lautturit 1872, Ilja Repin



Realismin aikakaudelle sijoittuvassa maalauksessa Repin nostaa miesryhmän pääosaan tumman ja vaalean kontrastilla. Jalkojen alta kulkeva viisto diagonaali korostaa miesten uupuneita asentoja heidän kulkiessaan vasemmalle alas. Linjat vievät toisaalta myös oikealle ylös (merelle) tuoden tilaa, jota korostetaan kokoeroilla. Miesten alas luodut katseet kuvaavat väsymystä, mutta yksi henkilö katsoo kuitenkin hieman yläviistoon, ehkä maalauksen kiinnostavuuden lisäämiseksi.

  

 

 

Kompositio punaisella, keltaisella ja sinisellä 1922,  Piet Mondrian

 

Piet Mondrian halusi luoda puhtaan ei-esittävän maalaustyylin, jossa ei ollut mitään yhtymäkohtia todellisuuteen.  Konstruktivismi oli maalaustaiteessa tyylisuunta, jossa  hahmotuksen peruselementeillä  (väri, muoto, pinta, viiva) ja niiden puhtaalla ilmaisulla ja harmonialla pyrittiin taiteelliseen ja esteettiseen. 

Somittelu ja kontrasti

Maalaustaiteessa peruspintana pidetään pysty- tai vaakatasossa olevaa suorakaidetta tai neliötä.
Toki maalausalusta voi olla minkä muotoinen tahansa tai vaikka kolmiulotteinen.
Peruspinnan muoto eli sivujen suhde määrää pinnan luonteen. Tietoa voi hyödyntää
valitessaan maalausaihetta.

Peruspinnat:
vaaka suorakaide – kylmä, rauhallinen
pysty suorakaide – kuuma, aktiivinen
neliö – neutraali

Kaikille näille erilaisille pinnoille voidaan sommitella elementtejä.
Alla viivaelementtejä erilaisilla peruspinnoilla:

horisontaalisesti eli vaakasuoraan – lepo, rauha, avaruus

vertikaalisti eli pystysuoraan – mahtavuus, voima, ylevyys, sisäisyys

diagonaalisesti eli lävistäjän suuntaisesti – dynaaminen, liike, toiminta, vilkkaus, dramaattinen

Mahtuvatko elementit kokonaan peruspinnalle vaikuttaa lopputulokseen.
Asiasta on huomioarvo kohdan jälkeen   http://www.taidea.fi/dgl143/tunti6.htm

Teresa Bernardin mukaan kontrasti on yksi yhdeksästä suunnittelun periaatteesta.
Voit katsoa kuvia linkistä:
http://teresabernardart.com/principles-of-good-design-contrast/

Yleensä puhutaan, että kuvaan luodaan mielenkiintoa  jännitteillä.
Jännitettä luovat juuri elementtien vastakohtaisuudet eli kontrastit:
koko – pieni/suuri
välimatka – harva/tiheä
muoto – pyöreä/kulmikas
tummuusaste – vaalea/tumma
määrä – vähän/paljon tai raskas/kevyt
suunta – suora/viisto tai lepo/liike

Maalauksia musiikin mukaan

 

Monista suorituksista voidaan käyttää ilmaisua yliyrittäminen, jännittäminen. Kyseessä voi olla esiintyminen, urheilu tai taiteen tekeminen. Taiteessa puhutaan myös valkoisen paperin kammosta eli aloittamisen vaikeudesta ja jännityksestä. Vesivärimaalareille ylityöstäminen on myös tuttua – hyvää työtä ei osaa lopettaa ajoissa ja pilaa sen viimemetreillä. 

 

Vesivärikurssillamme  22.10.14 oli vuorossa rentoutusharjoitus. Maalausta musiikin tunnelman mukaan. Tässä harjoituksessa kukaan ei vitkastellut ja työt olivat valmiit kun musiikki loppui – ja hauskaa oli. Jos ei tykännyt musiikista se sai näkyä työssä. Tapettipaperille syntyi kurssilaisilta vapautuneita erilaisia tunnelmia eri musiikkilajien mukaan. Tässä muutamia kuvia. Kevätnäyttelyssä lisää livenä.

 

Laveeraus

Värin lopettaminen pehmeään reunaan keskellä paperia.
Kuvassa maalaa Trond Einar Solberg Indsetviken.

Laveeraus väripinta, joka peittää yhtä siveltimenvetoa laajemman alueen ja näyttää yhtenäiseltä tai liukuvasti muuttuvalta. Työvälineenä voidaan käyttää pyöreää tai litteää sivellintä tai sientä.
Voit käyttää kuivaa tai kostutettua paperia. Kostutetulle paperille väri leviää pehmeästi, mutta ei niin hallitusti. Kostutettu paperi olisi  hyvä pingottaa tavalla tai toisella, koska muuten se saattaa kupruilla. Väri pakkautuu kupruihin eikä lopputulos ole silloin toivotun tasainen, jota laveerauksessa haetaan.




Itselläni ei ole paljon käytännön kokemusta, mutta tässä kuitenkin kuulemiani vinkkejä akvarelli-kurssilta Kaunasista ja kirjan (J. M. Parramon, Vesivärimaalauksen kirja, WSOY, s.99–101) ohjeista.
Tässä tiivistetty ohjeeni laveerauksesta kuivalle paperille.

• Kiinnitä kuiva paperi klipsillä (tai jollain muulla) alustaan ja pidä alustaa kaltevassa asennossa
• Sekoita tarvittava määrä väriä valmiiksi, jotta pigmenttimäärä pysyy työskennellessä samana 
• Etene paperin yläreunasta alaspäin märkä edestakainen pensselinveto kerrallaan
• Pensselin vedon pitää olla niin märkä, että käsitellyn alueen alareunaan kertyy vesiraja
• Jatka tästä vesirajasta edellä mainituin vedoin.  

Jos haluat lopettaa värialueen maalaamisen keskellä paperia selkeään värireunaan. Pyyhi pensseli esim. talouspaperiin ja kuivaa sillä viimeinen vesiraja. Pidä vielä hetki paperia kallellaan siten, että väri valuu tasaiseksi pensselillä kuvatulle alueelle ja muodostaa selkeän reunan laveeratun alueen ja valkoisen kuivan paperin välille.

Jos haluat lopettaa pehmeään vaalenevaan reunaan vaihda väri haluamassasi kohdassa puhtaaseen veteen ja jatka pensselinvetoja puhtaalla vedellä paperin loppuun. Katso kuva.
Voit myös tasaisesti (asteittain) vaalentaa väriä lisäämällä vettä sekoitusväriisi työn edetessä.

Voit myös vaihtaa väriä esim. yhden vesikierroksen jälkeen, jolloin värit sekoittuvat pehmeästi keskelle jäävällä vesialueella. Voit myös kääntää paperin ja aloittaa uuden laveerauksen juuri tehdyn päälle toisilla väreillä.

Teknistä väritietoutta / linkkejä

Tässä toivomanne linkit, joista löytyy teknistä tietoa väreistä ja niiden ominaisuuksista.
Jos jaksatte kiinnostua käykää kurkkaamassa. Tätä ei pidä ottaa mainoksena.
Oikein hyvin pärjää kotimaisilla Wennströmin värinapeilla tai venäläisillä White Nights väreillä – näitä värejähän meillä useimmilla on käytössä. Merkkejä on monia muitakin.


Tässä linkissä on Winsor&Newtonin suosittelemia värejä eri tarkoituksiin.
http://www.hanart.info/article.php?story=20050720133135992

Tässä linkissä 13-sivuinen tietopaketti Winsor&Newton taiteilijaväreistä (Artists' Water Colour).
http://www.hanart.info/tiedostot/taiteilija%20akvarelli%20suomenkielinen%20esite.pdf

Huom! Winsor&Newtonilla on myös edullisempi akvarellivärisarja Cotman.

Musta ja harmaa

Vesivärejä voi ostaa nappeina tai tuubeissa. Tuubivärit ovat tahnamaisia ja niistä saa helpommin
sekoitettua mustaa, koska vettä ei tarvitse niin paljon.
Suoraa mustaa (esim. Lampun musta, Neutral Black, Ivory Black) ei suositella suoraan käytettäväksi, koska se niin sanotusti helposti tapaa värit. Toki mustia värejä voi käyttää, jos työ vaatii juuri sellaista väri-ilmettä tai tehostetta. Mustat värit voit myös sävyttää muilla väreillä.

Perusohje mustan sekoittamiseen:
Mustan, joka vedellä laimennettuna on harmaa saat vastaväreistä:
punainen–vihreä
oranssi–sininen
keltainen–violetti.

Helppo harjoitus:
T-Petersburg White Nights väreissä sekoita keskenään
Emerald Geen -vihreää ja Carmine-punaista. Saa kylmän sinertävän harmaan.
Jos vaihdat punaisen esimerkiksi väriin "Madder Lake Red Light"
saat lämpimämmän harmaan.
Wennström väreissä vastaava ehdotus on Viridian-vihreä ja Karmiinin punainen.
Molemmat kylmiä värejä.

Tarkastele sekoitusväriä.
Jos syntynyt harmaa väri esimerkiksi vihertää niin lisää tippa punaista. 
Jos väri sinertää lisää tippa vastaväriä eli oranssia. Jatka kunnes olet tyytyväinen sävyyn.
Tutkaile värikupin veden värin vaihtumista harmaaksi.


Vasemmalla lämpimämpi punainen, jolloin syntyy lämpimämpi musta ja harmaa. Jos taas kylmällä punaisella syntyy kylmä violettiin vivahtava harmaa voit lisätä tipan vastaväriä eli keltaista. Sävyerot muuttuvat todella pienistä pigmenttimääristä.  

 

Viiva

11.3.2015 tapamisessa oli aiheena omakuva abstraktina. Pohdi ja kokeile!
Pidätkö suorista linjoista vai orgaanisista, haluatko toteuttaa maalauksen puhtailla vai murretuilla väreillä vai molemmilla, entä sommitelma jne. 
Tarkoituksena käyttää niitä elementtejä (viiva, massa, pintarakenne, kirkkaus, lempiväri, muoto) joista pitää. Kuvasta voi tehdä rauhallisen, räiskyvän 
Nauroimmekin, että entäs jos minä on toisena päivänä yhtä ja toisena toista.
Sovimme, että siitä voi sitten tehdä sarjan MINÄ MONENA. 
Tavoite on kuitenkin kuvata jotenkin itseä.    

Koko idea lähti Markku Pirin kirjasta MUOTOKUVIA (ISBN 951 30 9552 5, WSOY, Porvoo 1991), jossa hän ei kuvaa ystäviään heidän havaittavan ulkonäön mukaan. Kirjan maalaukset eivät ole figuratiivisia eli esittäviä – niissä ei pyritä jäljentämään ulkoista todellisuutta mahdollisimman tarkkaan. Mielestäni taitelija on pyrkinyt kuvaamaan henkilöitä heidän elämäntyönsä, ammattinsa ja sisäisen persoonansa kautta väreillä, muodoilla, sommitelmilla jne. Joissakin kuvissa esiintyy tunnistettavia asioita, esineitä, hahmoja. 

Tehtävä osoittautui aika haastavaksi. Rohkeasti syntyi hauskoja töitä.
Osa maalauksista oli nopeita kokeiluja, joita mahdollisesti jatkojalostetaan. Kollaasitekniikka on yksi hyvä idea toteuttaa tällainen tehtävä. Esimerkiksi akvarellin palasista, maalatuista kirjan sivuista tai rypistetystä paperista voi sommitella kokonaisuuden, joka ilmetää jotenkin itseä. Tehtävä jäi muhimaan. Saa nähdä mitä vielä nähdään, kun ideat jaostuvat.

Vahvasti rönsyävä minä-itse?

Olenko sulkeutuneempi?

Merkki: kaksoset – kaksi puolta.

Abstrakti omakuva kauniiden kukkakuvien innoittamana.

Herkkä omakuva kukkasin.

Kynttilätekniikan viivat kukka-asetelmassa.

 

Löydätkö korvakorun?

Kubistisesta omakuvasta tuli Maon julistus.

Rypistetyn paperin kokeiluja. 

Itsen etsimistä.

Minän symboleja menohaluista höyrävään päähän.

Viivaharjoituksia ja maalauksia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viiva on yksi taiteellisen työn elementti, jolla saa luotua rytmiä maalaukseen.

Viivan muoto, määrä, välimatka, koko, tummuusaste ja suunta vaikuttavat lopputulokseen.

Viiva voi olla niin monen muotoinen ja erityisesti vesivärissä paperin ja pensselin märkyys tai kuivuus ja niiden yhdistelmät vaikuttavat lopputulokseen. Eli äärettömän monimuotoista ja mielenkiintoista. Tässä Sisä-Savon kansalaisopiston kurssilaisten harjoituksia ja maalauksia.