maanantai 2. huhtikuuta 2018

Vähäeleinen ilmaisu maalauksessa


21.3.2018 jatkoimme entisiä maalauksia ja uutena aiheena oli vähäeleinen ilmaisu, josta on karsittu epäolennaiset ja vähemmän tärkeät asiat ja yksityiskohdat pois. Minimalismin aihe voi olla mikä vaan. Katsoimme muun muassa Lena Holgerin kirjasta Helene Schjerfbecin piirustuksia ja akvarelleja, jotka ovat hyvin minimalistisia. Samoin tarkastelimme Jacob Baal-Teshuvan kirjasta ROTHKO huikeita abstrakteja värimaalauksia Mark Rothkolta. 

Yksinkertaistamalla halutaan tuoda olennainen esille karsimalla yksityiskohtia ja vähemmän tärkeitä asioita. Pitää osata lopettaa oikealla hetkellä – hetken usein huomaa liian myöhään. Lopettamiseen  ei ole mitään sääntöjä, mutta ylityöstäminen on monelle tuttu tunne. Apuna omassa vähäeleisessä tekemisessä kannattaa heti miettiä sommittelua ja rakennetta. Millä yksinkertaisilla ja pelkistetyillä elementeillä saan kuvattua olennaisen? Paneudu siihen mitä mitä voit jättää pois äläkä kaiken kohteessa näkyvän esille tuomiseen.


Aikaisempia maalauksia oli jatkettu ja uudesta aiheesta syntyi muutamia kokeiluja.



Tämä pohjamaalaus kävisi  pelkistetystä
maalauksesta, jos sen elementit olisi
sommiteltu rakenteeltaan sellaiseksi.
Nyt siinä näkyy kuitenkin ajatus jatkaa
maalausta tyhjäksi jätetyille paikoille. 

Katunäkymä on saanut yksityiskohdat ja muistot, jotka
 siihen on suunniteltu jo pohjamaalausta tehdessä.

Maisemaan on lisätty välitasoksi vihreä
 kuusimetsä. Se yhdistää maalauksen ja
samalla syntyi upea syvyysvaikutelma. 
Tässä vaiheessa etuala on
kuin irrallaan yläosasta
tummana ja eri tekniikalla
tehtynä. Yläosa voisi
olla pelkistetty maisema,
joka on jaettu selkeisiin
rytmikkäisiin alueisiin.






Varmalla otteella tehty kujamaisema, jossa silmä saa katsoa
ahtaalta kujalta kauas. 
  
Pelkistetty sommitelma harmonisilla väreillä.
Sama maalaus kahdella eri rajauksella.



Pelkistystä ja rikottua pintaa.


Pelkistystä ja kuulakkuutta. Kaunis vaalea autius korostuu tumman vierellä. 


Pelkistettyä sommittelua ja pehmeyttä pestynä.


Pelkistystä ja puhtaita värejä.
Hienosti erisuuntaisia rytmikkäitä
siveltimenvetoja, valoa ja ilmavuutta. 






maanantai 12. maaliskuuta 2018

Näyttelyohjeita opiston kevätnäyttelyyn

7.3.2018 koulujen talvilomaviikolla ollut opiston vesivärikurssi oli yllättävästi hiljainen. Paikalle tuli poikkeuksellisen vähän osanottajia ja niistäkin osa flunssatoipilaana.
Sivusimme hieman ennakoitua kurssi-ideaa eli vähäeleistä ilmaisua, pelkistämistä, minimalismia, mutta jätimme harjoitukset seuraavan kurssi-illan 21.3. aiheeksi.

Katselimme paikalla olevien maalauksia, joita on syntynyt lukuvuoden aikana. Valitsimme opiston kevätnäyttelyyn tarjottavia töitä. Koska näyttelytila on pieni ja opiston kursseilta tulee monenlaista esille laitettavaa, niin näyttelykokonaisuus pitää suunnitella vasta paikan päällä.
Hyvä töiden ryhmittely näyttelyn kokoamisessa on yhtä tärkeää kuin yksittäisessä maalauksessa sommittelu. Yhteisissä taidenäyttelyissä on siksi yleensä joku henkilö, joka vastaa näyttelykokonaisuudesta ja valitsee kokonaisuuteen sopivat työt.

  • Mieleisiään maalauksia voi siis viedä kirjastolle alakerran näyttelytilan takaosassa olevaan varastoon.  29.3. mennessä – mielellään reilusti
  • Kirjaston aukiolo: 
  • maanantai ja torstai 13–19, tiistai, keskiviikko ja perjantai 10–16
  • Työt voivat olla ilman minkäänlaista kehystä, paspispahvissa tai kehystettynä
  • Teoksen taakse oma nimi ja puhelinnumero
  • Kaikki kurssilaiset ovat tervetulleita valitsemaan näyttelykokonaisuutta ja pystyttämään yhdessä näyttelyä 3.4. klo 9–12
  • Sovimme, että 3.4. ripustettaessa valitaan maalaukset lopullisesti 
  • Esille laitetaan luettelo, jossa on kurssin nimi, kurssin ohjaaja ja vähintään niiden kurssilaisten nimet, jotka tuovat töitään näyttelyyn
  • Töiden haku pois 27.4.
  • Anja tuo viimeiseen kurssitapaamiseen ke 4.4.18 akvarellit, jotka eivät mahdu näyttelyyn.
Jos paperin reunat ovat kiinnitysteipistä epäsiistit, niin siihen voi leikata paperista tai pahvista kehyksen, jolla on monta nimitystä kuten passepartout, paspartuuri, paspa, paspis, aukkopahvi tai kehyskartoki. Toivon, että saamme tehtyä kivoja ryhmiä sermeihin näistä kehystämättömistä tai paspiksissa olevista akvarelleista.

Kurssi-iltana suunnittelimme muutamiin töihin paspiksia happovapaista pahveista, joita allekirjoittanut on saanut lahjoituksena. Näistä kuvia alla.

Katso myös aikaisempi blogikirjoitus Paspis ja signeeraus 8.4.2015 sekä
juttu aukkopahvin leikkauksesta 16.3.2016.


Naakka sai kehyspahvin happovapaasta
pahvista, johon leikattiin aukko mattoveitsellä.
Signeeraus kannattaa tehdä vasta kehyksen
suunnittelun jälkeen.  


Tälle lennokkaalle maalaukselle on tarkoitus
 leikata samanlainen kehyspahvi kuin edellä.



Joskus värillinen paspispahvi kehystää
vaaleaa herkkää maalausta paremmin kuin valkoinen.
Tässä hienosti maalatun kissan turkin 
tummat karvat ja
kissan silmät sopivat tumman kehyksen kanssa.





Tähän veikeään kissamaalaukseen
voisi sopia ruskeansävyinen paspis,
mutta valkoinen kehyspahvi on aina
neutraali. Jos työ kehystetään, niin
paspis on suunniteltava sopimaan
myös kehyslistaan.



Tässä aukkoa ei ole vielä leikattu,
vaan etsitään sopivaa kehyspahvin
kokoa ja mahdollista väriä. Paspiksen väri
korostaa vastaavia värjeä maalauksessa.



Myös tässä maalaus on arvioitavana
paspispahvin päällä. Tästä erottuu
selvästi miten maalauksen roosa kangas
 nousee esille punertavalla kehyksellä.  



torstai 1. maaliskuuta 2018

Painotus/ korostus maalauksessa


21.2.2018 jatkoimme edellisen kurssikerran aiheesta – liikkeellä voidaan johdattaa  katsojan katsetta haluttuun kohtaan tai suuntaan maalauksessa. Kohdetta voi vielä korostaa.

Painotus tarkoittaa jonkun yksittäisen alueen korostamista taideteoksessa. Painottaminen on vastakohtaisuuksien käyttämistä korostettavassa kohdassa. Työn pitää silti pysyä yhtenäisenä eikä korostaminen saa viedä kaikkea huomiota. Korostettava kohta voidaan luoda koolla, muodoilla, pintarakenteella, viivoilla, valoisuudella, tummuudella tai muulla kokonaisuudesta poikkeavalla tavalla kuten värikontrasteilla. Monenkirjavassa tai koristeellisessa maalauksessa voi olla esimerkiksi yksivärinen korostettava kohde tai tietysi myös toisinpäin.

Katselimme joitakin esimerkkejä, joista tässä osa. 1600-luvulla maalauksissa on useasti kohde valossa ja maalaus on reunoiltaan hyvin tumma. Yksi tällainen on Tohtori tulpin anatomian luento, Rembrandt. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/28/anatomia-taiteessa
Tummissa murretuissa väreissä tehdyn maalauksen korostuksen kohteena on kirkkailla väreillä maalatut tytöt maalauksessa Tyttöjä sillalla, Munch.
http://www.tate.org.uk/press/press-releases/edvard-munch-modern-eye-1
Vielä selvempi esimerkki värikontrastista on Asetelma jossa on inkivääriruukku, Mondrian.
http://www.piet-mondrian.org/the-still-life-with-gingerpot-2.jsp

Näillä alustuksilla syntyi kivoja maalauksia. Kirjoittajan ehdotus oli käyttää uusissa maalauksissa jotain Ittenin seitsämästä värikontrastista esim. kylläisyyskontrastia.
Katso blogikirjoitus 17.2.2016 otsikolla Jännitettä värikontrasteilla ja muilla vastakohdilla. 




Värikylläisyyskontrastia. Kirkkaan puhtaat
 turkoosinsiniset maljakot loistavat murrettujen
 lämpimien 
vihreiden keskellä. Oranssi tehostevärinä kylmälle siniselle.

Tämä  pelkistetty lämmin/kylmä-kontrastimaalaus on rauhallinen
 ja siinä on tilan tuntua. Työssä on myös tumma/vaalea-kontrastia.

Komplementtikontrasti eli vastaväriellä
 tehty kukkasommitelma. Maalauksessa
 rinnastettu lämmin murrettu 
vihreä
 ja kylmä puhdas punainen.


Hieno kylläisyyskontrasti-sommitelma upeilla murretuilla väriellä, joista
korostuu puhdas kylmä vaaleanvihreä raita tumman mustan ja ruskean
vieressä. 
Alareunan vahvat rajatut muodot tukevat maalausta, jonka
 yläreuna 
on kevyt, johdatellen katsetta kauas vaaleansiniseen.  

Tässä asetelmassa on kauniita puhtaiden viileiden värien sävyjä.
 Saa nähdä jatkuuko maalaus määräkontrastina, jossa on 
paljon vihreän
sävyjä ja vähän punaista? Vai kylläisyyskontrastina, 
jolloin olisi
lisättävä murrettuja lämpimiä sävyjä? Vai jotain muuta?

Edellisen kerran maalaus on saanut
lisää värejä ja kivoja viivaelementtejä.

Tässä kylmäsävyisessä teoksessa on
yhdistetty painomenetelmää ja kollaasia.


Rytmikkäässä viivasommitelmassa on hienot värisävyt.
Tätä kaupunkinäkymää on tarkoitus jatkaa. 

Tuma/vaalea-kontrastia. Puhtaat ja kuultavat värit tummalla pinnalla.
Mustan päälle on maalattu hieman astian vihreää sävyä tummempana
 heijastumana, jotta objekti ja ympäristö yhdistyisivät toisiinsa. Mustaan
olisi voinut jo alussa sekoittaa hieman murrettuja lämpimiä sävyjä,
jolloin 
maalaukseen olisi tullut myös niin sanottua kylläisyyskontrastia.
Kylmä/lämmin-kontrastia. Murrettuja sävyjä ja
hyvää tumman ja vaalean vaihtelua.
Perspektiivi kaartuu.



 
Selkeää vähäeleistä ilmaisua, jossa vaalea tausta
ja voimakkaanväriset objektit muodostavat tumma/vaalea
-kontrastia. Työssä vuorottelee myös kylmä/lämmin.   



Viereinen kuva rajattuna
tiukemmin.

























Varmaotteinen maisemamaalaus murretuilla maanläheisillä sävyillä.
Työtä raikastaa viileänharmaa ja valkoinen, joten työssä on
kylläisyyskontrastia. Maalausta on hieman kallistettu vasemmalle.

Samaa mahtavaa maisemasarjaa nyt tummemmilla
ruskeilla ja raikkaalla sinisellä. Hienoa tumman ja
vaalean vaihtelua. Tämäkin kuva hieman kallistettu.

Alkuperäinen viettävä rinne.
Taustan vuorta voisi hivenen
vahventaa antamaan tasapainoa.


torstai 15. helmikuuta 2018

Raoul Dufy sekä toisto ja liike maalauksessa

7.2.2018  Risto tutustutti meidät ranskalaiseen taidemaalariin nimeltään Raoul Dufy. Hän edusti 1900-luvun alun lyhytaikaista taidesuuntausta fauvismia (dekoratiivinen ekspressionismi). Suuntauksen edustajat protestoivat uusimpressionismin valta-asemaa vastaan, vaikka he eivät muodostaneet yhtenäistä taideliikettä tai taideteoriaa.Nimitys ryhmälle muodostui Pariisin näyttelyssä 1905. Taitelijoita pilkattiin nimellä "les fauves" villipedot. Löyhä ryhmä alkoi hajota muutaman vuoden kuluttua. Yhteistä fauvistien ilmaisussa ovat epärealistiset ja puhtaat värit, dynaamiset siveltimenvedot sekä elämänmyönteinen koristeellisuus. 

Raoul Dufyn esittelyssään Risto kertoi hänen tavastaan luonnostella näkymä lyijykynällä. Sen jälkeen taitelija on lisännyt väripintoja rennon luonnosmaisesti ja jatkanut työskentelyä ikään kuin siveltimellä piirtäen. Tämä tekotapa säilyi tunnusmerkillisenä Dufyn myöhemmässä tuotannossa joissa siveltimenvedot toivat rytmiä ja liikettä maalauksiin.

Dufyn viivasta innostuneena kertasimme toiston merkitystä maalauksessa. 
Asiasta kirjoitettu tässä blogissa 2.3.2016 nimellä "Liike maalaustaiteessa".

Toistamalla elementtejä joilla on jotain yhteistä, luodaan liikettä.
Rytmi muodostuu vaihtelevista toistoistoista, jotka voidaan tehdä jatkuvana, jaksottaisena tai eri elementeistä säänöllisesti toistuvana. Rytmi voi olla vapaa tai sidottu. Vapaa rytmi on epäsäännöllistä ja orgaanista. Sidottu rytmi viittaa ihmisen ja koneen aikaansaannoksiin.
Liikkeen tarkoitus on johdattaa katsetta sekä liittää kuvan elementtejä yhteen. Silmä seuraa helposti pisteviivaa, viivaa, toistuvia elementtejä ja niiden vaihtuvia kokoja, valööri- ja kulöörieroja. Myös kuvan hahmon pysäytetystä liikkeestä ja katseen suunnasta voidaan vetää näkymättömiä polkuja johdattamaan katsetta. 

Sidottu rytmi, staattinen tasapaino ja symmetria ovat sukulaisia keskenään,
samoin vapaa rytmi, dynaamisuus ja jännitteisyys.
Edellä olevan hyvän lauseen olen lukenut sivustolta:
http://www.graafinen.com/suunnittelu/yleista/sommittelu/



Lapsuudenmuisto kuvattuna Raoul Dufyn tekotapaa mukaellen. 




Horisonttiin pienevät kuhilaat sidotussa rytmissä.
Pellolla hieno valon ja varjon muutos.


Fauvistien epärealististen värien
innoittamanan kirjoittaja lisäsi
PhotoShopilla ripauksen
violettia taivaaseen
yhtenäistämään värimaailmaa.

















Mielikuvituskukkia kirkkailla pehmeillä väripinoilla
ja kauniilla kalligrafisilla viivoilla Dufyn tapaan.

Kirjoittajalle tulee tästä maalauksesta mieleen Suomen kultakausi.
Magnus Enckelin Fantasia maalaus ja Gallen-Kallelan säteet.
Mielikuvaan vaikuttaa 
ehkä rauhassa uskenteleva musta lintuperhe ja
 
valon ja varjon vahva kontasti yhdistettynä unenomaiseen maisemaan.

Nopea kokeilu lyijykynän viivalla ja väripinnoilla. Työhön tuo
mielenkiintoa erilaiset väripinnat ja lyijykynän värinhylkimisreaktio.

Tasapainoinen maalaus pintojen, viivojen ja pisteiden vapaalla rytmillä. 


Tässä rytmikkäässä viivamaalauksessa kokeillaan
pohjavärin vaikutusta. Vastaväri pohjalla murtaa
värit, mutta vaaleat puhtaat tuovat hyvää kontrastia.  

PhotoShopilla sama kuva
tummennettuna tuo värisävyt
 ja kontrastin 
paremmin
 esille ja tuovat 
vahvuutta 
upeaan sommitelmaan.





a
Olemukseltaan hieman surrealistinen maalaus, joka sidotulla
viivarytmillä  ja vahvoilla väreillä on luotu epätodellinen maisema.
Maalaus kuvaa mielestä kumpuavaa todellisuutta 
omin keinoin.



Puutarha?
Erillisten puhtaiden väripintojen ja pyöreiden
siveltimenvetojen leikkiä. Tasaiset pinnat
rauhoittavat maalausta.

Nopea tutkielma pysäytetystä liikkeestä, jossa
hahmon helman ja hiusten suunta ilmentävät
pyörähdystä käden ja katseen suuntaan.





torstai 1. helmikuuta 2018

Sommittelun tasapaino ja kuvakulma

24.1.2018 kertasimme tasapainoa maalauksessa ja kokeilmme joitakin uusia kuvakulmia (lintuperspektiivi) tai kokeilimme muuta yllättävää sommitelmaa. Aiheesta on kirjoitettu kahdessa 12.11.2014 julkaistussa blogikirjoituksissa. Kaikki linkit niissä eivät ole enää ajan tasalla. Keskustelimme myös hieman kultaisesta leikkauksesta ja huomiopisteistä, joihin katse kiinnittyy, jos mitään ei ole erityisesti korostettu. Yleistoteamus oli se, ettei sijoiteta kuvattavaa kohdetta ihan paperin keskelle.

Hyvän suunnittelun periaatteita ovat tasapaino, liike, toisto, painotus, yksinkertaisuus, kontrasti, mittasuhde.

Elementit millä periaatteita voidaan totetuttaa ovat viiva, massa, pintarakenne, kirkkaus/valoisuus, väri ja muoto

Tasapainosta:

Jos elementit eivät ole tasapainossa kolmiulotteisessa asetelmassa, ne tippuvat. Samoin voimme kuvitella maalauksessa osasten tippuvan, jos ne eivät ole tasapainossa.

Tasapaino voi olla paikallaan pysyvää, mutta myös dynaaminen liikettä ilmaiseva kuva voi olla tasapainossa.

Elementit voivat olla tasapainossa vaakaviivan (kiikkulauta) tai pystyviivan mukaisesti. Tasapaino voi ilmetä myös säteittäisesti, jolloin elementit lähtevät keskipisteestä tai keskilinjasta.

Tasapainosta on olemassa kaksi muotoa symmetrinen ja epäsymmetrinen. Puhtaan symmetrisestä sommittelusta tulee helposti monotoninen ja tylsä. Epäsymmetrisyydessä on rajattomat mahdollisuudet vaihdella elementtien kokoa, valoisuutta ja etäisyyttä – tavoitteena kuitenkin saavuttaa tunne osien tasapainosta. Jos ei le tarvetta lisätä eikä poistaa mitään maalauksesta se on todennäköisesti tasapainossa.


Aluksi harjoittelimme pyöreälle maalauspinnalle "pyöritettävää".

Symmetrinen ja säteittäinen kuvio.
 jota voi pyörittää kuvion pysyessä
olennaisesti muuttumattomana. 
Mandalatyyppinen symmetrinen
kuvio, jossa keskus.
Omena on pyöreä ja pyöritettävä,
mutta maalauspinnalla kääntyy nurin,
jos paperia pyörittää. Hienosti valo
osuu omenan pintaan oikea reunan
jäädessä varjoon

















Abstrakti väri ja viivasommitelma,
jonka liikesuunta hieman muuttuu
riippuen siitä miten päin paperi on.
Pyöritettäessä harmoniasta  
korostuvat hieman tummien ja
vaaleiden väripintojen rinnastukset.



Epäsymmetrinen puhtailla väreillä
toteutettu tumman ja vaalean sekä
väripintojen ja viivojen kontrastinen
pyöritettävä kokonaisuus.
Säteittäisesti keskipisteestä lähtevä
kukkasommitelma, jota voi
pyöritellä sommittelun kärsimättä.






Kolme erilaista rajausta suuresta ruukusta, joka
tarkoituksella ei mahdu paperille. Kokeilu erilaisesta yllättävästä
sommittelusta. Ruukussa tyylikkäät valon heijastukset.


Perinteisempi rento sommitelma. Alareunassa kaikki kuvattava
näkyvissä. Jotain olisi voinut jättää toisen taakse. Maalausta
voisi jatkaa heijastamalla oikean yläreunan lämmintä sävyä muuallekin.


Harmoninen värimaailma pesemällä. Maalauksessa sommittelun
kannalta kiva ja mielenkiintoinen yläreunan rajaus.

Kaunis kukkasommitelma läpinäkyvässä astiassa.
 Vastavärien, vaaleiden  ja tummien 
sekä  pienten
 ja suurten elementtien tasapainoa. 
Oksien
 viistoja linjoja tasapainottaa pöydän diagonaalit.

Upea uusi kuvakulma. Hieman yli tummennettu
valokuva lintuperspektiivistä kuvatusta
sommitelmasta. 
Maalauksessa on hienosti tilaa
 ja upeasti 
 saatu eri  materiaalien  olemus esille.


Akvarellikynät ja vesi. Ruukussa rouhea pinta
ja hieno valon heijastus. Taustan "pöydänjalat" ovat
jykevä kontrasti vaakasuuntaan tehdylle kankaalle.  

Kelmulla tehtyyn taustaan jatkettu etulalan
maisema. Työtä voisi jatkaa tekemällä välitasoon
vesistömaisema – etualan sävyillä, mutta
vaaleampina ja sinervämpinä

Sommittelussa huomioitu kultaisen leikkauksen linjauksia.
Katsetta ohjataan oksan suuntaan merelle ja linnun silmiin.


Telalla ja kakkupaperilla saa näin mahtavan ja samalla herkän
kokonaisuuden aikaan kun on rohkeutta käyttää voimakkaita värejä
korostamaan hentoja alueita. Hyvä omaperäinen kontrasti ja rajaus.


Siveltimellä rytmiä – havainnosta ideaa omaan tekemiseen.


Telalla puhtailla väreillä linjakkaita sommitelmia.




Tässä on aukon läpi tarkasteltu sommittelua
 ja maalattu 
sen mukaan tasapainoinen ja
monisävyinen kokonaisuus.
Asetelmat lattialla
houkuttelevat
maalaamaan
kohteita
uudesta
kuvakulmasta.





















Väripintojen ja viivojen harmoninen kokonaisuus. Maalauksen
miellyttävät lämpimät värit poikkeavat tavanomaisista sinisävyisistä
laiva-aiheista. Tästä tekotavasta kulemme seuraavassa tapaamisessa.


Sama sommitelma kuin viimeksi, mutta tässä versiossa käytetty
maskia apuna rantahiekan kuvioiden ja aaltojen liikkeen kvaamiseen.
 Maskilla myös saatu valkoiset talot erottumaan tummasta taustasta.


Suihkutekniikalla tumma / vaalea kontrastia. Sommitelma ehkä
hieman valuu oikealle. Kevyellä vastakkaisella linjalla, kuten
keskellä edessä kallistusta voisi tasapainottaa myös oikealla.


Tunnelmallinen tyylikäs maalaus ja mukavasti poikkeava kapea maalauspinta.
Niukalla väripaletilla tumman ja vaalean kontrastia. Signeerauskin on osa sommittelua.